Bom-Bom-BodomTrail

Tänään ulkoiltiinkin hieman erilaisissa merkeissä, kuin on näissä blogipostauksissa on yleensä totuttu näkemään. Oli nimittäin se päivä vuodesta, kun polkujuoksu kausi polkaistiin ekalla kisalla käyntiin. Kisa oli nimeltään Bodom Trail, paikkana Espoon Pirttimäki. Tapahtuma järjestettiin nyt toista kertaa ja se on osa Buff Trail Touria, joka on Suomessa järjestettävä polkujuoksukisakiertue. Tapahtuma on erittäin suosittu ja tänä vuonna yli 900 henkeä lähti kiertämään reittiä. Kisa juostaan Nuuksion ja Pirttimäen väliin sijoittuvassa maastossa eli meille tutuissa lenkkimaastoissa, lähes takapihalla.

Osallistujamäärältään Bodom Trail on suurin Suomessa järjestättävä polkujuoksukisa. Pisin juostava matka on noin 21 km, eli puolimaratonin verran. Maaston teknisyys tekee reitistä haastavan.

Viime vuoden rankasta, mutta positiivisesta kokemuksesta jäi sen verran hyvä maku, että päätimme ilmottautua heti kun paikat tulivat myyntiin. Hyvä näin, sillä tapahtuma myytiin loppuun  nopealla aikataululla. Ilmoittautumisen jälkeen sitten tajusimme, että Marin maantiepuolimaraton, jonne oli myös paikka hankittuna, oli samalla viikolla. Mari siirrettiin huoltojoukkohin ja toinen lippu myytiin eteenpäin. Minä kuitenkin otin haasteen vastaan.

Viime vuodesta viisastuneena tuli harjoituskilometrejä hieman enemmän. Kuitenkin, koska kisa on näin alkukaudesta, niin pääse noita maastokilometrejä tulemaan hieman vähemmän. Niin kauan kun lähipolut ovat jäässä, ei maastoon tule juurikaan mentyä. Muutaman kunnon lenkin sai kuitenkin alle.

Reitti oli siis tuttu ja "turvallinen" (muutamat nilkkojen nyrjäytykset nähtiin). Bodom trail juostaan kahdessa osassa. Ensin oli 12 km mukavaa polkujuoksumaastoa. Aurinko paistoi, hymy oli herkässä ja meno oli mukavaa. Ensimmäisen kierroksen jälkeen juostaan maalialueen läpi ja juoksija voi valita, jättääkö juoksut siihen vai jatkaako toiselle noin 9 km mittaiselle kierrokselle. Olin tehnyt päätöksen jo etukäteen, joten matka jatkui ilman pohdintoja toiseen koitokseen. Jälkimmäisellä pätkällä meno muuttuikin paljon rankemmaksi. Oli kiviä, kantoja, kaatuneita puita, mutaa, suota, ylämäkiä ja jyrkkiä alamäkiä. Viime vuodesta viisastuneena osasin kuitenkin varautua tähän ja ensimmäiset 12 km tuli mentyä aika rauhallisesti, että voimia riitti vielä viimeiselle 9 km:lle.

Reitti oli merkitty erinomaisesti ja vaikka lähes kahden päivän sateet olivat muuttaneet muutamat kohdat aivan täydeksi mutavelliksi oli koko 21 km mukavaa juostavaa. Kokonaisuus oli oikein onnistunut ja fiilis maalissa erinomainen. Liekö onnistunut tahti vai alkaako kroppa pikkuhiljaa tottumaan juoksutouhuun, sillä kisan jälkeisistä fiiliksistä oikein nautti. Viime vuoden aika 2:44 parantui vain muutamalla minuutilla, mutta jälkifiilisten perusteella tämä loi uskoa tuleviin syksyn koitoksiin. Endorfiinihuuruissa päätin ilmoittautua mukaan jo buukatun Pyhän tunturimaratonin lisäksi myös Pallakselle, ensimmäiselle ultramatkalleni.

Koko tapahtumasta jäi hyvä fiilis ja voin suositella sitä lämpimästi. Tapahtuma on kasvanut kivasti ja tuote-esittelijöistä, myyntikojuja oli Pirttimäen kisakeskuksessa edellisvuotta enemmän. Tänä vuonna 12 km ja 21 km matkat olivat saaneet kylkeensä myös 6 km kuntosarjan, joten polkujuoksukisan makuun pääsee myös melko matalan kynnyksen kautta. Vielä ei onnistu ilmoittautua ensi vuoden kisaan, mutta kun voi, olen ensimmäisten joukossa ilmoittautumassa.

Markus

Yöpymissaldo:
Vappua vieteltiin Repovedellä, siitä hyvästä:
+4
31/100

Suomen yli 1000m huiput

Nyt kun Sarekin reissun kamat alkavat olemaan paikoillaan, ajatukset täyttyvät jo seuraavista. Kesä on jo ihan kohta ja loma suunnitelmia pitäisi alkaa lyömään lukkoon. Loman ensimmäinen osio sai tänään päivämäärät ja kellon ajat, kun varasimme lennot Malagaan kesäkuulle. Espanjan reissu tulee toivottavasti olemaan semmoinen kiva kombo löhöilyä ja nautiskelua sekä treeniä ja ulkoilua.

Loput lomat olemme ajatelleet käyttää elokuun lopussa, mutta sen osalta suunnitelmat ovat olleet vielä auki. Ensin olimme lähdössä Lyngeniin, sitten Sarekiin, sitten Pohjois-Kalotille, sitten vielä Mont Blancille ennenkuin postiluukusta tipahti Latu ja Polku-lehti ja luettelo Suomen yli 1000m huipuista.  Niitä on yhteensä 15 kpl. Ja koska tämä kesä menee jo valmiiksi enemmän ja vähemmän juostessa, niin siitä se ajatus sitten lähti. Josko kävisi kaikki huiput läpi yhdellä reissulla, kevyillä kamoilla ja puolijuoksua.

Emme toki ole ensimmäiset, jotka ovat tällaisen päähän piston saaneet. Pekka Variksen reissukertomuksista löytyi vuodelta 2009 saman idean toteuttaminen. He kävivät kaikki huiput läpi viikossa pitkälti rinkka koko ajan selässä edeten huipulta huipulle. Me ajattelimme käyttää samoihin huppuihin toista viikkoa ja erillaista lähetymistapaa. Tuo rinkan kantaminen ei ole mitään meidän lempparipuuhaa, joten mieluummin vaeltaisimme kivalle paikalle ja pystyttäisimme siihen basecampin. Siitä voisimme sitten pinkoa huippuja läpi parin päivän aikana palaten aina illaksi teltalle, ehkä levätä yksi päivä ja siirtää koko sirkus sitten seuraavaan paikkaan. Basecampit siirtyisivät suunnilleen Kilpisjärvi-Halti reitin mukaisesti.

Huiput ovat jo ympyröity karttaan. Tulisi jo se kesä!

Yöpymissaldo:
La-su Nuuksion Haukkalammella
+2
27/100

Viisi miestä ja pari Áhkkáa

Lomat lusittu tällä erää ja jo viikon verran palauteltu itseämme jo takaisin arkimoodiinkin. Reissu meni loistavasti!

Hiihtelyt alkoivat sunnuntai aamuna kahdeksan aikaan aamulla, kun olimme saavuttaneet 16 h ajamien jälkeen saavuttaneet Ritsemin tunturiaseman, haukanneet aamupalat ja pakanneet ahkiot. Laskimme alas tunturiasemalta Akka Jaure -järvelle. Siellä meitä odotti reisuun ensimmäinen luulot pois koettelemus. Ensimmäiset neljätuntia meni semmoisessa tuulessa, ettei paljoa tehnyt mieli jäädä taukoilemaan, eikä paljon muutakaan. Mutta hei tähän oli varauduttu, eikö.... Ensimmäiset pari tuntia nauaratti ja fiilis oli että hei tätä tää nyt on ja jälkimmäiset pari tuntia meni miettiessä, että eikö me kohta jo alettaisiin olemaan vastarannalla ja mitä jos koko viikon on tämmöistä....

Puolilta päivin saavuimme Akka Stugornoille järven vastarannalle ja päätimme ensin tehdä lounasta tuvan suojissa. Hetken siinä istulkeltuamme äänestimme yksimielisesti jäävämme mökille ensimmäiseksi yöksi. Edellisen yön ajomatka oli tehnyt tehtävänsä ja kun kukaan ei ollut nukkunut paria tuntia enempää edellisenä yönä, kunnon unet tulivat tarpeeseen. Kulutimme iltapäivän tavaroiden modaamiseen ja käytimme tuulta hyväksemme ja harjoittelimme telttojen pystytystä kovassa tuulessa.

Maanantaina heräsimme 10h yöunien jälkeen ja lähdimme hiihtämään Vuojatådno-joelle. Ylitimme joen ja seurailimme sitä miettien mistä kohtaa olisi hyvä ampaista kohti ylös vuoristoon. Lounas aikaan olimme löytäneet hyvän solan, mistä päätimme yrittää ylös. Monen päivän ylämäkeen hiihtäminen alkoi. Nautiskelimme lounasta auringonpaisteessa ja fiilistelimme kuinka meitä nyt hellittiin. Mukavaa vastapainoa edellisen päivän tuulelle. Pääsimme nauttimaan yhdestä alamäestäkin, kun laskeuduimme Sjnjuvtjudisjávrásj -järven ja siitä jatkuvan joen uomaan yöpymään.

Seuraava päivä jatkui ylämäellä. Näkyvyys oli huono ja harmittelimme sitä hieman. Nyt kun aloimme olemaan niillä alueilla, missä komeita huippuja olisi ollut mitä katsella. Hiihtäminen alkoi sujua jo rutiinilla, eikä tasaisen tappava loiva ylämäki tuntunut niinkään pahalta. Yöpaikaksi valikoitui Suottásijåhkå-järvi Niják-huipun lähellä. Iltaa kohden ilma selkeni ja huiput paljastuivat. Kiipesimme vielä iltapuhteeksi läheiselle töppyrälle, koska näytti ettei sinne olisi pitkä matka lainkaan. Iltahan siihen meni.

Neljäntenä päivänä taas tuuli. Ei onneksi niin paljon kuin ensimmäisenä päivänä. Matka kiersi kohti Áhkká massiivia. Näkyvyys oli aamupäivästä melko nolla ja mitä pidemmälle päivää mentiin sitä sinkimmäksi keli meni. Jos/kun huippu pilkahti näkyviin, siitä ilmoitettiin koko seurueelle, ettei vain tämä hetki menisi ohi keneltäkään. Hautasimme myös haaveemme Áhkkán yhdelle huipuista nousemiselle, sillä epäilimme ettei huominenkaan olisi sen selkeämpi. Lisäki yöpymispaikan valinta helpottui, kun reitti jatkui Áhkkán eteläpuolella.

Ajattelimme päästä tuulta pakoon Áhkkán kupeesta löytyvään kainaloon. Aurinko pilkistäytyi sen verran, että näimme kohdan, josta pääsisimme suojaan. Mitä lähemmäs kainaloa lähestyimme, sitä sankemmaksi sumu kävi. Lopulta hiihdimme Marin, johdolla jonossa, Marin vääntäen väkisin oikealle. Tuulelta emme koskaan päässeet täysin suojaan, mutta jossain vaiheessa vaan päätimme että nyt on hyvä ja kaivoimme teltoille kolot. Jälkikäteen GPS:tä katsottuamme, oli kiva huomata, että itseasiassa olimme juurikin siellä missä pitikin, kaikesta väännöstä huolimatta. Menimme telttoihimme, eikä kukaan lähtenyt teltasta muutakuin jos oli ihan pakko. Me lämmitimme benkeittimellä teltan 38 asteiseksi ja keulimme asiasta naapuritelttaan huudellen.

Torstai aamuna Inkkarit hoitivat aamutoimensa rivakasti ja muun retkueen vielä pakkaillessa kiipesimme yöpaikkamme rinnettä ylös ja laskettelimme puuteria pitkin takaisin teltoille. Markuksella onnistui telemark-käännökset noin ihan ok ja Marikin aurasi suksilla melkein koko matkan pystyssä. Tästä eteenpäin matka tulisi olemaan alamäki voittoinen. Sumu oli edelleen sankka.

Laskeuduimme takaisin alas Boávtjosjavrre-järvelle ja solaa pitkin lounaaseen. Lounaan jälkeen alkoi koko retken yksi hauskimmista etapeista: alamäki! Noin 200 korkeusmetriä tipahti noin tunnissa ja sumu jäi ylös. Lämpötila pyöri nollassa ja aurinko muistuteli itsestään. Lumi alkoi tarttua suksen pohjiin. Juusolla leikkasi kiinni, kun lumipalloilla hiihtäminen ei oikein luonnistunut ja päätti kävellä hiihtämisen sijaan. Parinkymmenenminuutin kävely/juoksu/rämpiminen teki tehtävänsä ja Juuso totesi, että jopa lumipalloilla hiihtäminen on kevyempää kuin käveleminen hangessa. Sukset palasivat jalkaan.

Viimeinen telttayöpaikkamme oli Vuojatådno-joen lähellä. Olimme jo päättäneet palkita itsemme ja viettää viimeisen yön jälleen Akka Stuganilla. Oli mukavaa, kun ilta oli lämmin, selkeä ja tyyni. Pidimme pyjamabileet meidän teltassa. Herkuttelimme Juuson äidin tekemällä taatelikakulla, rommikaakaolla, pääsiäismunilla ja Pringelseillä. Teltta lämpesi ilman bensakeittimen pöhinääkin lähemmäs 20 asteeseen.

Perjantain hiihdon piti olla pelkkä hujaus takaisin mökille. Suunnittelimme jopa päiväsaunaa Akka Stugorrnoiden tynnyrisaunassa. Aurinko helli ja lumi tarttui suksien pohjiin. Hujaus ottikin seitsemän tuntia. Päiväsauna vaihtui iltasaunaan, jossa saimme huomata kasvojemme ottaneet vähän osumaan auringosta, tuulesta ja pakkasesta. Muutamat ensimmäiset löylyt olivat kaikkea muuta paitsi nautintoa. Täysikuu möllötti Áhkkán huippujen lomassa.

Viimeinen päivä starttasi jo neljältä aamuyöstä. Halusimme olla ajoissa Ritsemissä, että olisimme mahdollisimman aikaisin Oulussa, koska Saksan vahvistuksemme Johanneksen lento lähtisi sunnuntai aamuna kuudelta kohti Saksanmaata. Koko reissu oli tähän asti ollut maksimissaan kymmen astetta pakkasella. Nyt unihiekat silmissä jäätyi kiinni. Hiihtelimme ensin kuun valossa ja pian aamun valaistuessa kovassa pakkasessa yli Akka Jaure järven. Olimme Ritsemissä ennen kahdeksaa.

Takana oli aika tarkalleen 90km hiihtokilometrejä ja laidasta laitaan koetut kelit. Ei muuta kuin energiajuomaa naamariin ja kohti Oulua. Upea reissu, hyvä että tuli tehtyä. Kiitos kaikille mukana olleille, eli Villelle, Johannekselle, Juusolle ja Ripelle.

Yöpymissaldo:
+12
23/100

+ Mari oli viikonlopun partioretkellä ja yöpyi riippumatossa
+2
25/100

1/4-osa kasassa ja 1/3-osa vuotta mennyt. Tarttis kiriä....

Sarek calling

Reissua pukkaa. Vihdoin ja viimein! Nimittäin pitkään suunnittelemamme hiihtovaellus odottelee toteutumistaan loppu viikosta. Alunperin ajatuksena oli hiihtää Perämeren yli Ruotsista Suomeen, mutta eihän siellä mitään jäätä enään ole. Kohde vaihtui Pohjois-Ruotsiin ja Sarekin kansallispuistoon. Ei huono tämäkään vaihtoehto. Starttaamme matkaan kohti pohjoista lauantaina siten että pääsisisimme suksille sunnuntai iltapäivästä. Autot jätämme Ritsemin tunturiasemalle ja tarkoituksena on koluta vajaan viikon verran Sarekin pohjoisosia kuuden hengen retkueemme kanssa.

Loma lähenee ja usein lomaa odottavat ihmiset tuntuvat käyvän kärsimättömiksi, kun aika ei tunnu kuluvan tarpeeksi nopeasti. Meillä tuntuu olevan nyt tilanne juuri toisinpäin, sillä mitä lähemäpänä loma on, sitä enemmän tietää, että on vielä reissua varten tehtävää. Kuivuri on alkanut hurista viime viikonloppuna ja sitä hurinaa saakin nyt sitten kuunnella varmaan melkein reissun alkuun asti. Ahkio muuttaa tänään olohuoneeseen ja teltat ja makuupussit alkavat hakemaan paikkojaan kasseista.

Kappas, kun tuli manituksi tuo teltta. Niin, että meillä on uusi tooosi hieno teltta. Meidän uusi talvivaellususkottavakumppanimme on Helsportin Svea 3 Camp. Kävimme testaamassa punakeltaista kaunotartamme viime viikonloppuna Nuuksiossa ja hyväksyimme Svean tiimiimme. Ensitutustumisella Svea sai plussia tilavista sisätiloista sekä erittäin näppäristä yksityiskohdista, joista voi mainita mm. lukuisat säilytystaskut sisäteltassa (toistakymmentä taskua + katon gearloft) sekä näppärät lenksut, joilla saa myrskynarut siististi pakettiin.

Miinuksia Svea keräsi ilmanvaihdosta ja ison miinuksen kaarituunneleista. Telttaa pystyttäessä kaari tökki tunnelissa. Samaan harmitukseen olemme kyllä törmänneet muissakin Helsportin teltoissa. Mutta overall, onhan se nyt aivan hullun siistin värinen (joo, maksettiin väristä vähän extraa), joten mitä noista pienistä pysytys- ja käyttöongelmista!

Uusi teltta ei ole ainoa ihmetyksen aihe reissua suunnitellessa. Sarek on koko porukalle uusi tuttavuus. Alue ei ole mikään helpoimpia vaelluskohteita sillä sääolot voivat muuttua hyvinkin nopeasti ja pahimmillaan lyödä stopin koko etenemiselle. Alueella on lumivyöryjä ja tuuli voi olla erittäin voimakas. Ryhmämme on aika suuri ja varsinkin talviretkeilykokemus hyvinkin ryhmän sisällä vaihteleva.

Olemme jakaneet kuuden hengen porukkamme pareihin ja jokainen pari vetää mukanaan yhtä ahkiota, huolehtii oman ruokapuolensa reissussa ja yöpyy samassa teltassa.  Turvallisuuspuoli on otettu huomioon suunnittelussa huomattavasti tarkempaan käsittelyyn. Ennen lähtöämme erämaahan, käymme jättämässä tunturiasemalle matkasuunnitelman, josta käy ilmi ketä liikku ja missä liikutaan ja milloin olemme tulossa takaisin. Reitin olemme suunnitelleet siten, ettei ainakaan kiire pitäisi tulla ja koko porukalla on asialliset varusteet ja telttojen pitäisi kestää vähän rankempikin riepotus.

Odotettavissa on siis todennäköisesti mitä huikein retki kaikkine haasteineen. Nyt ei muuta kuin sormet ristiin, että kelit on kohdallaan ja muutamat extratunnit vuorokauteen tällä viikolla, että saadaan kaikki valmiiksi ajallaan.

Mari ja Markus

Yöpymissaldo:
+2

11/100

Retkikeitin olympialaiset

Lauantaipäivä eikä mitään suunnitelmia. Tuntuu olevan vähän harvinaista herkkua nämä. Facebookissa pörrätessäni silmiini osui Varuste.netin lauantaipäivän tapahtuma: Retkikeitin Olympialaiset. Ei siis muuta kuin katsastamaan mikä meininki.

Olympialaisten kilpailijoina olivat pienempien keitinten kisassa Jetboil MiniMo, MSR Windboiler ja Primuksen Eta Lite sekä isompien keitinten kisassa Jetboil Joule, MSR Reactor sekä Primuksen Etapower EF. Kaikki mallit kertovat olevansa kilpailijoitaan nopeampia ja kaasupihimpiä. No kuinka kävi. Jetboil rohmusi kaksoisvoiton. Erot eivät toki olleet suuria, eikä mittaustapa ihan aukoton (kaksi kolmesta lämpömittarista ei toiminut....tai toimikohan se kolmaskaan).

Mielenkiintoista molemmissa Jetboileissa oli reguloitu kaasunsyöttö. Idea on ihan sama kuin reguloiduissa valaisimissakin, eli teho saadaan samalla teholla alusta loppuun, eikä teho hiivu loppua kohti. Molemmat keittimet lupaavat toimia myös pakkasilla.

Lopuksi laitettiin vielä trangia sinolin voimalla pöhisemään. Veden kiehuminen otti niin kauan aikaa, etten jäänyt edes tulosta odottelemaan.

Mari

Lapakisto

Talvi näyttää harmillisesti taittuvan kevääksi (JeeJeeJeeKevätKevätKevät). Pääsiäisen alle suunnittelmamme Perämeren reissu näyttää kääntyvän plan-B:n puolelle, koska vastassa meillä olisi pelkkää ahtojäätä ja merta ja viikonlopun Päijänteen pyrähdyskin joutui perjantai aamuna vaihtoon, sillä edessä olisi ollut pelkkää vesihiihtoa.

Lähelle Lahtea piti päästä ja yksi yö riitti. Arvoimme retkikohteeksemme Lapakiston luonnonsuojelualueen. Parkkipaikalle päästyämme oli jo pimeää ja lähdimme otsalamppujen valossa hiihtelemään kohti Kalliojärven laavua, seurueena Mari, Markus, Juuso ja Ville.

Reitti olikin yllättävän vaihteleva. Ylämäet menivät kirotessa (tai ainakin Juusolla, joka raukka oli ainoa ilman karvoja suksen pohjassa) ja alamäet kiljahdellen ja rypien. Lunta riitti paikoin paljon, mutta välillä alamäkiin sai kivaa lisäjännitystä lumen alta pilkottavista kivistä. Laavulle päästyämme, kaikki oli vuoroin ehtinyt sukeltaa lumeen.

Kalliojärven laavu oli kiva. Se oli kuin mökki ilman yhtä seinää. Nuotiopaikka oli melko kaukana laavusta. Tulet jäivät taasen tekemättä. Kirveen varsi oli rikki ja pelkällä terällä halkominen ei ollut kauaa hauskaa. Lisäksi mukana oli, ei vain yksi vaan kaksi bensakeitintä, joten noin ruuanlaittoavarten tulia ei ainakaan tarvittu. Teimme siis olomme kotoisaksi laavussa ja Villen ja Markuksen käydessä "mun keitin on parempi kun sun keitin"-kisaa, kävimme samalla leppoisaa keskusteltua huutaen yli pöhöttävien keittimien. Ruokaa napaan ja unta kuulaan.

Aamulla matka jatkui Kalliojärven rantaa pitkin pohjoiseen kohti Ahvenlammia ja siitä eteenpäin Pitkäjärvelle. Olemme käyneet pari vuotta takaperin kiipeämässä jäätä Pitkäjärven itärannalla, nyt jäätä ei ollut kuin puolet siitä. Komea paikka siitä huolimatta. Pitkäjärven rantaa myöten etelään ja takaisin autolle. Kiva reissu ja hyvä että tuli tehtyä!

Lapakisto yllätti suosiollan. Lauantaina iltana sai mennä itekseen, mutta sunnuntaina kanssa retkeilijöitä oli runsaasti. Hyvä niin! Lapakistossa on vaihtelevia maastoja, kauniita näköaloja ja hyvät puitteet päiväretkille ja myös näin yöksi piipahtaa. Reitit ovat selkesti merkittyjä ja nuotiopaikkoja ja laavuja on riittävästi.

Ikävä lieveilmiö, joka easy access paikkoihin usein liittyy, oli nähtävissä myös Lapakistossa; roskaaminen. Laavulla ei ollut pelkästään roskia, vaan sieltä löytyi lisäksi kaksi makuupussi ja alusta. Parkkipaikan ulkovessaan oli jätetty vaippa. Mikä ihme siinä on, että niitä omia roskia ei saa vietyä mennessään! Tästä aiheesta saisi kirjoitettua vaikka kokonaan omaa blogin.

Jupinat sikseen ja kohti uusia seikkailuja.

-Mari ja Markus

Yöpymissaldo:
+2

9/100

Lämpimänä makuupussissa

Varusteet joutuvat yleensä vasta talvisaikaa siihen todelliseen testiin, koska jos ne eivät toimi, niin kylmässä sen yleensä vasta oikeasti huomaa. Talviyöt ulkona voi olla hyvinkin mukavia. Hyvä makuupussi on todellinen nautinto pakkasöinä. Tätä asiaa silti moni tuntuu ihmettelevän, että miten siellä pihalla voi tarjeta koko yön pakkasella. Ja siis eikö se teltta ole lämmitetty?!

Palelemiseen liittyviin kysymyksiin pääsin taas vastailemaan, kun vietin lippukunnan teinien kanssa yötä partiomajalla. Ilmoitin, että he saavat nukkua kyllä majassa, mutta itse menen riippumattoon pihan puolelle. Alla koottuna nyt omasta mielestäni ne perusedellytykset, joilla talvella pärjää pihalla.

Unta kuulaan riippumatossa. Makuupusseina Joutsen Halla ja Savotta Yukon ja pussien välissä Karrimatin solumuovialusta.

1. Hyvä makuupussi
Makuupussien käyttälämpötiloja ilmaistaan usein EN 13537-standardilla. Standardi ilmoittaa Comfort, Limit sekä Extreme lämpötilat. Makuupussia valittaessa ei tee mitään makuupussivalmistajan ilmoittamalla extreme-arvolla. Makuupussia ei ole suunniteltu käytettäväksi siinä lämpötilassa. Ko. lämpötilassa yövyttäessä pussissa kyllä säilyy hengissä, mutta pussi ei suojaa esimerkiksi paleltumilta. Makuupussia valittaessa kannattaa tuijottaa siten Comfort ja Limit arvoihin. Jos olet nainen ja/tai olet kova palelemaan, nojaa enemmän Comfort arvoon jos taas mies ja/tai kuumaverinen Limit arvo on sinua varten.

Lämpösuosituksen lisäksi kannattaa huomioida minkä kokoiselle käyttäjälle pussi on tarkoitettu. Yleensä valmistajat ilmoittaa kuinka pitkälle nukkujalle pussi on tarkoitettu. Varsinkin liian iso pussi voi olla helposti kylmä. Tämä johtuu siitä, että makuupussihan ei itsessään lämmitä yhtään, se vain eristää ja ihminen pussin sisällä hoitaa lämmitys puolen. Jos tilaa on liikaa, sen lämmittämiseen tarvitaan paljon enemmän energiaa. Tämä on hyvä huomioda varsinkin lasten kanssa. Iskän tosi lämmin iso makuupussi ei välttämättä ole lainkaan lämmin pikkusella Päivi-Petterillä.

2. Hyvä makuualusta
Varsinkin untuvapussissa nukuttaessa, maata vasten ei ole käytännössä mitään eristettä ilman makuualustaa. Untuva menee kropan alla kasaaan eikä eristä. Makuualustoille ei yhtä vertailukelpoista standardia kun makuupusseille. Useat valmistajat ilmaisevat eristävyyttä r-arvolla, jolla saa helposti käsityksen, millaisiin oloihin makuualusta on tarkoitettu. Talvikäytössä R-arvon on syytä olla neljän luokkaa tai enemmän.

Yhdellä solumuovisella ei pärjää, joku pärjää jo kahdella. Pelkkä paksuus ei tee myöskään lämmintä. Esimerkkinä voi käyttää uimapatjaa: paksuutta ja ilmaa on, mutta silti se ei ole lämmin. Ilmaa ei ole lokeroitu, eikä siinä ole lämpöä heijastavia pintoja tai eristeitä.

Hyvä näin. Ringo ei pakkasyötä niin kaipaa.

3. Pukeutuminen
Makuupussissa ei ole tarkoitus nukkua alasti, se ei ole lämpimin vaihtoehto vaikka kuka sanoisi mitä. Päälle kannattaa laittaa kuiva kerrasto (eli eri kuin se mikä päällä on koko päivä tullut hikoiltua), kuivat sukat, hanskat, buffi kaulaan ja pipo pähän. Lisäksi jos on varma, että tulee kylmä voi kerraston päälle jo valmiiksi heittää esim. villapaidan tai fleecen. Jos on olo, että ehkä tulee kylmä, varaa lisäpusero lähettyville, niin sen saa puettua jos kylmä yllättä.

4. Syöminen ja juominen
Nälkäisenä ja janoisena tulee kylmä. Palelu voi hyvin usein johtua siitä, että päivän aikana ei ole tullut syötyä kunnolla ja huolehdittu riittävästä nesteytyksestä. Tästä pitää huolehtia koko päivän, sillä nukkumaan mennessä tilanne voi olla jo myöhäistä korjata. Jos juot paljon vettä ennen nukkumaan menoa, joudut pinkomaan yöllä pusikkoon ja tukeva ruoka juuri ennen yöunia voi jopa lisätä palelua.

5. Nukkuminen
Kosteus on pahin vihollinen! Tästä syystä makuupussiin ei kannata ottaa mitään märkää kuivumaan yön ajaksi. Kasvot kannattaa pitää pois pussista, ettei kosteaa hengitysilmaa puhku pussin sisälle. Varsinkin jos öitä on pihalla usempi putkeen, jossain vaiheessa se kosteus alkaa sitten jäätymään ja sitten ei enään olekaan niin kivaa. Talvikäyttöön suunnitelluissa pusseissa on yleensä lämpökaulus pussin sisäpuolella; kiristä se, huolehdi että vetoketju on ylä- ja alareunasta kiinni ja kiristä vielä huppu. Sitten unta kuulaan.

Näihin kuviin on mukava herätä.

Ja loppuun voi vielä todeta, että vaikka kuinka lukisi miten pitäisi tarjeta, niin vasta kokeilemalla selviää miten itse tarkenee. Ja siltikin vielä senkin jälkeen välillä palelee.

-Mari

Yöpymissaldo:
+1
7/100