24h risteily Itämerellä

Vesille vei viikonloppumme. Olimme antaneet ystävillemme häälahjaksi Itämeren risteilyn ja melkein vuosi häiden jälkeen buukkasimme matkan ja lähdimme aalloille. Rakastavaiset halusivat omat hytit ja sama päti meihin. Varasimme jokaiselle oman kajakin Natura Vivan nettisivujen kautta. Samaisten sivujen kautta saimme suunniteltua reitin, lounaspaikan sekä yöpymispaikan. Melko kattavat sivut siis.

Lähtö oli Vuosaaresta lauantaiaamuna klo 10.00 ja suuntasimme kohti itää ja Kahvila Kampelaa. Olimme tehneet matkan suunnittelussa pienoisen virheen ja olettaneet että matka Kampelalle ottaisi lähemmäs kolme tuntia, mutta tämä olikin ollut edestakaisen matkan arvio. Onneksi keli suosi, joten pistimme kajakit parkkiin ja loikoilimme rantakallioilla ja herättelimme ruokahalua.

Kahvila Kampela on kuuluisa lohikeitostaan, eikä suotta! Ihania isoja lohenpaloja kermassa, namskis. Jälkkäriksi pannukakkua ja kahvia ja mahat pinkeinä jatkoimme matkaa. Yöpaikaksi olimme valinneet Pikku Leikosaaren. Aurinko paistoi ja melominen maistui, joten kiersimme Satamasaaren ja Ison Villasaaren kautta kierroksen ja yltyvän tuulen saattelemana saavuimme Pikku Leikosaareen.

Pikku-Leikosaari on Uudenmaan virkistyalue yhdistyksen ylläpitämä virkistysalue, jossa on useita nuotiopaikkoja, sauna ja huussi. Rannat ovat laakeita kallioita. Olimme varanneet mukaan omat puut ja runsaasti makeaa vettä, ettei vaan jäisi saunominen siitä kiinni. Sauna olikin jo lämpösenä ja nuotiopaikoilla väkeä. Puita oli pölleissä, saha ja kirves löytyi, huussissa oli wc-paperia ja saunassakin tynnyritolkulla makeaa vettä. Palvelut siis aivan kohdallaan. Saunoimme ja valmistimme illallisen ja nautiskelimme. Saari hiljeni iltaa kohti, mutta muitakin yöpyjiä jäi saarelle.

Heräsimme aamulla melko aikaisin, joten ehdimme meloa vielä mutkien kautta takaisin rantaan. Tuuli oli tyyntynyt ja aurinko paistoi. Meloimme Villingin pohjoisrantaa pitkin Jollakselle ja Villaluotojen kautta takaisin Natura Vivalle. Ei olisi onnistuneempi reissu voinut olla.

-Mari & Markus

Yöpymissaldo:
+2
44/100

Haaste vuodelle 2015

Joulupäivänä Hollolassa lähimetsässä...

…ja Kintterönlammella.

Tuumimme tuossa, että tämä vuosi on ollut monelta kantilta kyllä erittäin onnistunut. Hampaankoloon jäi, että kovasti on pöpelikköpäivät vähentyneet edelliseen vuoteen verrattaen. Onhan meillä kaiken näköisiä selityksiäkin tähän, mutta niitä luettelemalla tilanne ei kyllä muutu.

Päätimme ottaa pöpelikön nyt ihan nyt sitten tehtäväksi tulevalle vuodelle. Haastamme itsemme sataan yöhön pihalla vuonna 2015. Ja sittenkun laskimme, että se tarkoittaa melkein jokaista viikonloppua pöpelikössä, lähdimme tarkentamaan hieman laskentatapaa. Sata yötä yhteensä molemmilla meillä. Eli jos olemme yhdessä yhden yön metsikössä, siitä saa kaksi yötä. Ja luonnollisesti jos toinen on yksinään jossakin hän kerryttää vain yhden osalta yhteistä pottia.

Sitten vielä "ulkona" määritelmä. Ensimmäiseksi on poisluettu parveke. Olemme joo outdoor-niksoissamme nukkuneet joitain öitä parvekkeella, kun ei ole pidemmälle päässyt. Niitä ei lasketa. Myöskään mahdollisia talojen terasseja ei lasketa, mutta jos on talon vierustalla, mutta ei terassilla, se lasketaan. Ja yöpyminen pitää tapahtua avotulimajoitteessa, teltassa, taivasalla tms. Eli siis esimerkkeinä: kiintolaavu ok, veneen kajuutta ei ok, mutta veneen kansi ok. Autiotuvasta kävimme keskustelua ja lopputuloksessa päädyttiin hyväksymään autiotuvat, mutta vain talviaikaan. Tähän mennessä autiotuvissa vietetyt yöt ovat laskettavissa melkein yhden käden sormilla, joten emme näe tätä tuloksia vääristäväksi yöpymismuodoksi.

Otamme tietenkin kaikki valtuudet sääntöjen muuttamiseen kesken vuoden ja jos oikein tiukoille menee, niin alamme laskemaan myös Ringon yöt pihalla saldoon ja laitamme reppanan tarvittaessa ulkoruokintaan ihan vaan yhteisen tavoitteemme saavuttamiseksi. Tulemme pitämään kirjaa öistä täällä, eli toivottavasti haaste lisäisi lisäksi blogiaktiivisuuttamme.

Eli ei uuden vuoden lupauksia, vaan julkinen haaste, jonka epäoonistumisesta seuraa tietenkin julkinen nöyryytys. (Tai sitten me vaan listataan niitä selityksiä ja muutetaan sääntöjä kunnes tavoite saavutettu).

Mitä haasteita teillä on tulevalle vuodelle? Haastamme haastamaan itsenne!

Mari ja Markus

Loppuun vielä kuvia vuoden 2014 menoista jotka eivät päätyneet blogiin saakka:

Bodom Trail, puolikas maastomaraton Markuksella aikaan 2:43 ja Marilla aikaan 2:50, messissä Mira.

Inkkarit ja Sanna-Kaisa kanootissa. Noin 24h risteily Itä-Helsingin saaristossa elokuussa.

TiTän kesäleirillä melottiin myös.

Markus tunturimaratoonilla Pyhällä, ensimmäinen täyspitkä maraton aikaan 6:02.

Pitkälti meni tämä syksy poluilla juoksujalkaa. Tässä mennään Helsinki Trail Running Clubin yhteislenkillä Sipoonkorvessa Lissun ja Annin kanssa.

Perinteinen isä-tytär-vaellus Repoveden elämyspuistossa

Sillä aikaa, kun Markus seikkaili vuorilla, minä suuntasin isäni ja Ringon kanssa Repovedelle viikonloppua viettämään. Vuosi takaperin olin lähdössä Ringon kanssa kaksin Evolle viikonlopuksi, kun ajattelin kokeilla kepillä jäätä ja kysyä kiinnostaisiko isääni liittyä seuraan. Ja se hullu sitten lähti mukaan! Siitä se perinne sitten alkoi. Ensimmäinen reissu oli yksi yö Evolla, tänä vuonna kaksi yötä Repovedellä, ehkä ensi vuonna sitten kokeillaan jo kolmea yötä.

Pääsin lähtemään perjantaina töistä jo hyvissä ajoin, joten starttasimme Saarijärven parkkipaikalta kohti metsikköä klo 17 aikoihin. Kipusimme Olhavan vuorelle ja näkymät oli varmaankin suunnilleen samaa luokkaa kuin mitä Markuksella oli ollut Mont Blancilla. Olhavalle kantautui alapuolen nuotiopaikan äänet. Siellä kuulosti olevan vähintään parikymmentä 14-v. tyttöä sidukat kädessä. Emme lähteneet tarkistamaan, kuulimmeko oikein.

Laskeuduimme alas ja suuntasimme nuotiopaikan sijaan suoraan laavulle, jossa tulia piti jo yksi porukka ja völjyssämme seurasi toinen. Täällä keski-ikä oli jo korkeampi ja ilta meni mukavasti. Osa täälläkin yöpyvistä oli matkassa 24-kantamalla, eli bileet jatkuivat pitkälle yöhön.

Me olimme vähän jämävarusteilla matkassa, sillä suurin osa varusteista oli Markuksella mukana. Majoitteena meillä oli tarppi ja makuualustojen alle pikkupressu. Ringokin oli onneksi sen verran väsynyt, että se pysyi kiltisti pussissa, eikä yrittänyt jatkuvasti paeta avomajoitteestamme.

Seuraavana aamuna lähdimme melomaan. Olimme vuokranneet Tervarummulta kanootin kuudeksi tunniksi. Olin varannut ja maksanuta kanootin etukäteen netissä ja aamulla lähetin teksiviestin saamieni ohjeiden mukaisesti ja sain paluuviestinä koodin, jolla kanootin sekä varustekaapin lukot sai auki. Näppärä systeemi!

Meloimme rantaa pitkin kohti etelää ja Lapinsalmea, välillä pysähtyen tsekkaamaan tärkeimmät nähtävyydet, kuten kalliomaalaukset sekä Katajavuoren portaat. Lapinsalmessa pysähdyimme keittelemään kahvit. Riippusilta kuhisi keinui tasaiseen tahtiin, kun päättymätön jono retkeilijöitä ja virkistäytyjiä ylitti sitä jatkuvana jonona. Lapinsalmen nuotiopaikalle alkoikin valua muutama kymmentä virkistäytyjää virvokelaatikkojensa kanssa. Nuotiopaikalla eräs äiti totesi, että ehkä ei muksut nyt saa ihan sitä oikeaa kuvaa luonnossa liikkumisesta. Oli siinä itselläkin hieman ihmeteltävää! Näkemäni perusteella, eivät ole suomalaiset ainakaan luonnosta vieraantuneet. Repovedellä oli varmasti enemmän porukkaa sinä lauantaina kun Lahden keskustassa markkinapäivänä.

Jatkoimme melomista Määkijään saakka, jossa oli hieno uusi varauskota, omine pihapiireineen ja luonnollisesti muutama muukin retkeilijä. Määkijästä käännyimme takaisin päin ja meloimme väenpaljoutta karkuun saareen, jossa nautimme syysauringosta ja valmistimme lounaan.

Palautimme kanootin lähtöpaikkaan iltapäivällä ja matkamme jatkui Mustalamminvuoren näköalatornin kautta Kirnukankaalle. Mitä pidemmälle ilta jatkui, sitä vähemmän oli vastaantulijoita ja toisella yöpaikalla ei ollut meidän lisäksi yötä kuin yksi rouva.

Sunnuntaina lähdimme hyvissä ajoin takasin autolle ja olimme Lahdessa jo kymmenen aikaa aamulla. Kauhea kiire laittamaan koti kauniiksi ja ruuat uuniin, että pääsee vielä iltapäivästä hakemaan Markuksen lentokentältä. Ja siellä me saapuvien lentojan aulassa sitten Ringon kanssa odoteltiin, kun seikkailija palasi seikkailuistaan!

Mari