Untuvatuotteen pesu

Noin kun kevät näytti jo saapuneen, päätin alkaa pakkailemaan talvitakkeja kesäteloille. Paksua Joutsenen untuvatakkia ei tänä talvena tullut liioiksi käytettyä, mutta silti kaulukset näyttivät törkyisiltä meikistä ja hihansuut likaisilta. Lisäksi takki on tullut heitettyä useammat kerrat suoraan treenin jälkeen hikiselle iholle, joten ennenkuin takki pääsee kesäksi lepäilemään, odotti sitä pesukoneen käsittely.

Untuvatakkia ja untuvatuotteita tulee ihan yhtälailla pestä kuin mitä tahansa muita tuotteita. Säännöllinen tuulettaminen ja ilmavasti säilyttäminen voi pidentää pesuväliä, mutta jossain vaiheessa se peseminen on jokatapauksessa edessä. Jos tuotetta ei saa tai ei uskalla pestä itse, voi sen viedä pesulaan ammattilaisten pestäväksi, mutta useimmat tuotteet voi pestä turvallisesti kotikoneessa, kunhan vain noudattaa pesuohjeita.

Pesuväliä on mahdoton neuvoa. Joutsenen takki on pesty nyt noin joka toinen vuosi, mutta se ei joudukaan oikeastaan muuta kuin meikkivoiteen pahoinpitelemäksi. Sen sijaan metsäuntsarit ovat joutuneet pahimmillaan kaksi kertaa talven aikana koneeseen. Untuvamakuupussia pestään käytön ja hikisten öiden mukaan. Hiki ei tee hyvää yleensä millekään materiaalille, eikä untuva tee tässä mitenkään poikkeusta. Hiki pakkaa untuvia kasaan ja lämmönsitokyky heikkenee ja syövyttää.

Sitten itse pesun vaiheisiin. Ensimmäinen ja kaikkeista tärkein vaihe on LUE PESUOHJE. Joissain pesulapuissa voi olla symbolien lisäksi ihan kirjoitetut ohjeet pesua varten. Lue ne tarkasti ja noudata niitä!

Pestävän tuotteen on oltava ehjä, lisäksi mahdolliset turkissomisteet irroitetaan ja vetoketjut laitetaan kiinni, usein tuote suositellaan myös käännettäväksi ylösalaisin.

Untuvatuotteen pesussa on hyvin tärkeää, että kaikki pesuaine jota pestessä käytetään, saadaan myös huuhdeltua pois, siksi pesuaineen käyttö tulee myös minimoida. Pesuainelokero tulee puhdistaa tarvittaessa siksi ennen pesua. Ei mitään ylimääräisiä pesuaineita ohjelmaan.

Koneeseen laitetaan vain yksi (tai no vaikka kaksi jos ne on pieniä) tuote kerrallaan. Tai ei sillä määrällä väliä, pääasia, ettei konetta ole sullottu täyteen vaan tuotteet saa peseytyä väljästi.

Ennen varsinaista pesua, koneella pyöräytetään huuhteluohjelma. Tuote saadaan läpimäräksi ja varmistetaan, ettei pesuaine jämähdä vain yhteen kohtaan vaan leviää tasaisesti.

Tuote pestään pesuohjeen mukaisessa lämpötilassa normaalilla pesuohjelmalla (siis valko- kirjopyykki on se mun normaali) ja lisähuuhtelulla. Pesuaineeksi laitetaan untuvan pesuun tarkoitettua untuvashampoota, mielummin liian vähän kuin liikaa. Ja ei huuhteluainetta! Ja ei kun pyörimään.

Pesun jälkeen voi vielä tarvittaessa laittaa huuhteluohjelman vielä kertaalleen pyörimään. Jos tuotteeseen jää pesuainetta, se voi liimata untuvia kasaan ja jälleen se ei sido lämpöä. Ja kun tuotetta on huuhdottu riittävästi, tuote lingotaan niin monilla kierroksilla kuin koneesta vaan saa irti.

Sitten alkaa se kamalin vaihe. Kuivatus. Koneeseen laitettaessa untuvatuote on kuin ketun pörheä häntä ja koneesta ulos saakin sitten ottaa ällöttävän rotan hännän. Ensimmäinen reaktio voi olla epätoivoinen, mutta hyväksi se vielä muutttuu.

Jos sinulla on kuivausrumpu, olet onnen pekka, käytä sitä! Sen käytössä en osaa opastaa,  mutta kun noudattaa pesuohjeen ohjetta, ei voi kovin pieleen mennä. Tennispalloja lisää ken tykkää.

Itse en kuulu kuivausrumpueliittiin vaan joudun kärsimään monen päivän kuivatusprojektin. Untuvatuote kuivataan tasossa, ettei untuvat valu pohjalle. Möyhi,  kääntele pöyhi, ravistele, itke, möyhi, kääntele, rukoile, kiroile ja ravistele ja loppujen lopuksi se on kuiva. Pitkän kuivatuksen jälkeen untuvatuote on taas ihana, pehmeä ja pöyheämpi kuin koneeseen mennessä!

Takki oli jo menossa omaan säilytyspussiinsa ja "talvivaatteet" -laatikkoon, mutta nyt kun ulos katsoo, saattapi olla, että kietoudun vielä ihanaan puhtoiseen untuvaan kevättä odotellessa.

Mari

Makuualustan paikkaaminen

Olimme viikonloppuna Artjärvellä laavuilemassa ja hyvä että olimme. Markuksen yö ei mennyt niin mukavissa merkeissä, sillä ilmatäytteinen alusta osoitti tyhjenemisen merkkejä jo muutamassa minuutissa. Onneksi matkassa oli myös ylimääräinen solumuovinen alusta, joten kaikkien kolmen ei tarvinnut mahtua yhdelle ehjälle alustalle. Ja se mikä oli hyvää, oli se, että reikä ilmeni nyt, eikä vasta Mont Blancin -rinteellä.

Kotiin päästyämme alkoi reijän metsästys. Reikä on helpointa paikantaa saippuavettä avuksi käyttäen. Ensin alusta puhelletaan kunnolla täyteen, jonka jälkeen saippuavettä sivellään alustan pintaan. Markuksen alusta sai samalla myös kaipaamansa pesun ja osoittautui kauniin vihreäksi. Reikäkohta alkoi kuplimaan ja pitämään ääntä, kun sen päälle joutui saippuavettä. Tussi käteen ja pieni merkki reijän päälle, että sen löytää taas uudelleen, kun alusta on kuivunut.

Kun alusta on kuiva ja puhdas, alkaa itse paikkaaminen. Helpoin ja turvallisin tapa paikata, on käyttää  makuualustan paikkaamiseen tarkoitettuja valmiita paikkasettejä. Silloin tietää, että liima on turvallista käyttää alustaan, paikkamateriaali on sopiva ja se todennäköisesti pysyy paikallaan. Paikkasetti voi tulla makuualustan mukana tai sitten sellaisen voi erikseen ostaa. Meiltä löytyi kotoa ennestään paikkasetti, jossa oli mukana liima sekä arkki mustaa paikkakangasta.

Ohjeessa neuvotaan leikkaamaan ympyrän muotoinen paikka, levittämään liima ensin reijän päälle ja sen jälkeen sen ympärille, noin 1 cm verran isommalle alueelle kuin paikkapala on. Sitten liimaa täpätään vielä varmuuden vuoksi lisää reijän kohdalle ja vielä ohuelti myös paikkaan. Sen jälkeen pyydetään odottamaan. Kolme pitkää minuuttia....

Me toimimme kuten ohjeissa melkein sanottiin.

Leikkasimme sydämen mallisen paikkapalan. Onhan se nyt huomattavasti kivempi kuin pelkkä ympyrä, mutta huomattavasti helpompi leikata kuin esimerkiksi tähti.

Levitimme liiman ohjeiden mukaisesti alustalle ja sen jälkeen paikkaan. Paikka pala lähti kuitenkin ikävästi rullaantumaan, kun se kostui. Liimaa meni siihen varmaankin liikaa. Ei muuta kuin uusi sydän tilalle ja vähän vähemmän liimaa tällä kertaa.

Sitten tuli ne kohtalokkaat kolme minuuttia. Ruoka oli pöydässä, Markuksella kova nälkä, Marilla kädet liimassa ja molemmilla lyhyt kärsivällisyys. Puolentoista minuutin odottamisen jälkeen, länttäsimme paikan paikoilleen. Seuraus oli, että liima ei vielä tarrannut vaan sydämen reunat lähti kipristymään.

Odottelun sijaan, paikka vaati vielä odottamistakin pidemmän ajan sivelyä, painelua ja entistä liimaisempia sormia.

Lopputuloksena kuitenkin customoitu ja persoonallinen Therm-a-Rest, jossa on semmoista itsetehdyn tuntua, eikä muuten vuoda enään!

Mari & Markus