lauantai 28. helmikuuta 2015

Retkikeitin olympialaiset

Lauantaipäivä eikä mitään suunnitelmia. Tuntuu olevan vähän harvinaista herkkua nämä. Facebookissa pörrätessäni silmiini osui Varuste.netin lauantaipäivän tapahtuma: Retkikeitin Olympialaiset. Ei siis muuta kuin katsastamaan mikä meininki.
Olympialaisten kilpailijoina olivat pienempien keitinten kisassa Jetboil MiniMo, MSR Windboiler ja Primuksen Eta Lite sekä isompien keitinten kisassa Jetboil Joule, MSR Reactor sekä Primuksen Etapower EF. Kaikki mallit kertovat olevansa kilpailijoitaan nopeampia ja kaasupihimpiä. No kuinka kävi. Jetboil rohmusi kaksoisvoiton. Erot eivät toki olleet suuria, eikä mittaustapa ihan aukoton (kaksi kolmesta lämpömittarista ei toiminut....tai toimikohan se kolmaskaan).
Mielenkiintoista molemmissa Jetboileissa oli reguloitu kaasunsyöttö. Idea on ihan sama kuin reguloiduissa valaisimissakin, eli teho saadaan samalla teholla alusta loppuun, eikä teho hiivu loppua kohti. Molemmat keittimet lupaavat toimia myös pakkasilla.

Lopuksi laitettiin vielä trangia sinolin voimalla pöhisemään. Veden kiehuminen otti niin kauan aikaa, etten jäänyt edes tulosta odottelemaan.

Mari

maanantai 23. helmikuuta 2015

Lapakisto

Talvi näyttää harmillisesti taittuvan kevääksi (JeeJeeJeeKevätKevätKevät). Pääsiäisen alle suunnittelmamme Perämeren reissu näyttää kääntyvän plan-B:n puolelle, koska vastassa meillä olisi pelkkää ahtojäätä ja merta ja viikonlopun Päijänteen pyrähdyskin joutui perjantai aamuna vaihtoon, sillä edessä olisi ollut pelkkää vesihiihtoa.

Lähelle Lahtea piti päästä ja yksi yö riitti. Arvoimme retkikohteeksemme Lapakiston luonnonsuojelualueen. Parkkipaikalle päästyämme oli jo pimeää ja lähdimme otsalamppujen valossa hiihtelemään kohti Kalliojärven laavua, seurueena Mari, Markus, Juuso ja Ville.
Reitti olikin yllättävän vaihteleva. Ylämäet menivät kirotessa (tai ainakin Juusolla, joka raukka oli ainoa ilman karvoja suksen pohjassa) ja alamäet kiljahdellen ja rypien. Lunta riitti paikoin paljon, mutta välillä alamäkiin sai kivaa lisäjännitystä lumen alta pilkottavista kivistä. Laavulle päästyämme, kaikki oli vuoroin ehtinyt sukeltaa lumeen.
Kalliojärven laavu oli kiva. Se oli kuin mökki ilman yhtä seinää. Nuotiopaikka oli melko kaukana laavusta. Tulet jäivät taasen tekemättä. Kirveen varsi oli rikki ja pelkällä terällä halkominen ei ollut kauaa hauskaa. Lisäksi mukana oli, ei vain yksi vaan kaksi bensakeitintä, joten noin ruuanlaittoavarten tulia ei ainakaan tarvittu. Teimme siis olomme kotoisaksi laavussa ja Villen ja Markuksen käydessä "mun keitin on parempi kun sun keitin"-kisaa, kävimme samalla leppoisaa keskusteltua huutaen yli pöhöttävien keittimien. Ruokaa napaan ja unta kuulaan.

Aamulla matka jatkui Kalliojärven rantaa pitkin pohjoiseen kohti Ahvenlammia ja siitä eteenpäin Pitkäjärvelle. Olemme käyneet pari vuotta takaperin kiipeämässä jäätä Pitkäjärven itärannalla, nyt jäätä ei ollut kuin puolet siitä. Komea paikka siitä huolimatta. Pitkäjärven rantaa myöten etelään ja takaisin autolle. Kiva reissu ja hyvä että tuli tehtyä!
Lapakisto yllätti suosiollan. Lauantaina iltana sai mennä itekseen, mutta sunnuntaina kanssa retkeilijöitä oli runsaasti. Hyvä niin! Lapakistossa on vaihtelevia maastoja, kauniita näköaloja ja hyvät puitteet päiväretkille ja myös näin yöksi piipahtaa. Reitit ovat selkesti merkittyjä ja nuotiopaikkoja ja laavuja on riittävästi.
Ikävä lieveilmiö, joka easy access paikkoihin usein liittyy, oli nähtävissä myös Lapakistossa; roskaaminen. Laavulla ei ollut pelkästään roskia, vaan sieltä löytyi lisäksi kaksi makuupussi ja alusta. Parkkipaikan ulkovessaan oli jätetty vaippa. Mikä ihme siinä on, että niitä omia roskia ei saa vietyä mennessään! Tästä aiheesta saisi kirjoitettua vaikka kokonaan omaa blogin.

Jupinat sikseen ja kohti uusia seikkailuja.

-Mari ja Markus

Yöpymissaldo:
+2

9/100

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Lämpimänä makuupussissa

Varusteet joutuvat yleensä vasta talvisaikaa siihen todelliseen testiin, koska jos ne eivät toimi, niin kylmässä sen yleensä vasta oikeasti huomaa. Talviyöt ulkona voi olla hyvinkin mukavia. Hyvä makuupussi on todellinen nautinto pakkasöinä. Tätä asiaa silti moni tuntuu ihmettelevän, että miten siellä pihalla voi tarjeta koko yön pakkasella. Ja siis eikö se teltta ole lämmitetty?!

Palelemiseen liittyviin kysymyksiin pääsin taas vastailemaan, kun vietin lippukunnan teinien kanssa yötä partiomajalla. Ilmoitin, että he saavat nukkua kyllä majassa, mutta itse menen riippumattoon pihan puolelle. Alla koottuna nyt omasta mielestäni ne perusedellytykset, joilla talvella pärjää pihalla.
Unta kuulaan riippumatossa. Makuupusseina Joutsen Halla ja Savotta Yukon ja pussien välissä Karrimatin solumuovialusta.
1. Hyvä makuupussi
Makuupussien käyttälämpötiloja ilmaistaan usein EN 13537-standardilla. Standardi ilmoittaa Comfort, Limit sekä Extreme lämpötilat. Makuupussia valittaessa ei tee mitään makuupussivalmistajan ilmoittamalla extreme-arvolla. Makuupussia ei ole suunniteltu käytettäväksi siinä lämpötilassa. Ko. lämpötilassa yövyttäessä pussissa kyllä säilyy hengissä, mutta pussi ei suojaa esimerkiksi paleltumilta. Makuupussia valittaessa kannattaa tuijottaa siten Comfort ja Limit arvoihin. Jos olet nainen ja/tai olet kova palelemaan, nojaa enemmän Comfort arvoon jos taas mies ja/tai kuumaverinen Limit arvo on sinua varten.

Lämpösuosituksen lisäksi kannattaa huomioida minkä kokoiselle käyttäjälle pussi on tarkoitettu. Yleensä valmistajat ilmoittaa kuinka pitkälle nukkujalle pussi on tarkoitettu. Varsinkin liian iso pussi voi olla helposti kylmä. Tämä johtuu siitä, että makuupussihan ei itsessään lämmitä yhtään, se vain eristää ja ihminen pussin sisällä hoitaa lämmitys puolen. Jos tilaa on liikaa, sen lämmittämiseen tarvitaan paljon enemmän energiaa. Tämä on hyvä huomioda varsinkin lasten kanssa. Iskän tosi lämmin iso makuupussi ei välttämättä ole lainkaan lämmin pikkusella Päivi-Petterillä.

2. Hyvä makuualusta
Varsinkin untuvapussissa nukuttaessa, maata vasten ei ole käytännössä mitään eristettä ilman makuualustaa. Untuva menee kropan alla kasaaan eikä eristä. Makuualustoille ei yhtä vertailukelpoista standardia kun makuupusseille. Useat valmistajat ilmaisevat eristävyyttä r-arvolla, jolla saa helposti käsityksen, millaisiin oloihin makuualusta on tarkoitettu. Talvikäytössä R-arvon on syytä olla neljän luokkaa tai enemmän.

Yhdellä solumuovisella ei pärjää, joku pärjää jo kahdella. Pelkkä paksuus ei tee myöskään lämmintä. Esimerkkinä voi käyttää uimapatjaa: paksuutta ja ilmaa on, mutta silti se ei ole lämmin. Ilmaa ei ole lokeroitu, eikä siinä ole lämpöä heijastavia pintoja tai eristeitä.
Hyvä näin. Ringo ei pakkasyötä niin kaipaa.
3. Pukeutuminen
Makuupussissa ei ole tarkoitus nukkua alasti, se ei ole lämpimin vaihtoehto vaikka kuka sanoisi mitä. Päälle kannattaa laittaa kuiva kerrasto (eli eri kuin se mikä päällä on koko päivä tullut hikoiltua), kuivat sukat, hanskat, buffi kaulaan ja pipo pähän. Lisäksi jos on varma, että tulee kylmä voi kerraston päälle jo valmiiksi heittää esim. villapaidan tai fleecen. Jos on olo, että ehkä tulee kylmä, varaa lisäpusero lähettyville, niin sen saa puettua jos kylmä yllättä.

4. Syöminen ja juominen
Nälkäisenä ja janoisena tulee kylmä. Palelu voi hyvin usein johtua siitä, että päivän aikana ei ole tullut syötyä kunnolla ja huolehdittu riittävästä nesteytyksestä. Tästä pitää huolehtia koko päivän, sillä nukkumaan mennessä tilanne voi olla jo myöhäistä korjata. Jos juot paljon vettä ennen nukkumaan menoa, joudut pinkomaan yöllä pusikkoon ja tukeva ruoka juuri ennen yöunia voi jopa lisätä palelua.

5. Nukkuminen
Kosteus on pahin vihollinen! Tästä syystä makuupussiin ei kannata ottaa mitään märkää kuivumaan yön ajaksi. Kasvot kannattaa pitää pois pussista, ettei kosteaa hengitysilmaa puhku pussin sisälle. Varsinkin jos öitä on pihalla usempi putkeen, jossain vaiheessa se kosteus alkaa sitten jäätymään ja sitten ei enään olekaan niin kivaa. Talvikäyttöön suunnitelluissa pusseissa on yleensä lämpökaulus pussin sisäpuolella; kiristä se, huolehdi että vetoketju on ylä- ja alareunasta kiinni ja kiristä vielä huppu. Sitten unta kuulaan.
Näihin kuviin on mukava herätä.
Ja loppuun voi vielä todeta, että vaikka kuinka lukisi miten pitäisi tarjeta, niin vasta kokeilemalla selviää miten itse tarkenee. Ja siltikin vielä senkin jälkeen välillä palelee.

-Mari

Yöpymissaldo:
+1
7/100