Blackroll

Juhannus on juhlittu ja olo on myös sen mukainen. Kroppa on kuin sementtisäkki! Eihän tässä muuten olisi noin mitään, mutta kun viikonloppuna olisi Tahkon maastopyöräilykisa tahkottavana. Viime vuonna ensikertalaisena suoriuduin 45 km matkasta ihan kohtuullisesti, mutta olo oli kyllä niin moukaroitu, että tällä kertaa jää kyykkytreenit viikolla tekemättä ja reppuun pakataan riittävästi energiageelejä. Tänä vuonna edessä olisi 60 km matka.

Olemme saaneet jo vajaa vuosi takaperin testattavaksi Blackroll lihashuoltotuotteita Onnisportilta. Niinkuin varmaan monella muullakin, niin myös meillä, lihashuolto on juuri se mikä kaikkeista useimmin jää tekemättä. Rullia, palloja ja muita itsensä murjomislaitteita sen sijaan on kertynyt kotiin ihan ruuhkaksi asti. Tänään oli korkea aika taas kaivaa rullat esille ja pyöräyttää hieman nesteitä kropasta liikkeelle ja availla juhannuksen jumeja.

Blackrolleista meillä on ollut käytössä standard, duoball 12 cm ja mini ja ne ovat lähes syrjäyttäneen kaikki aiemmin käytössä olleet rullat ja pallot. Blackrolliessa paras puoli on materiaali. Se on kevyt, miellyttävän tuntuinen sekä pitää muotonsa. Standard on hyvä yleisrulla selälle ja jaloille. Se on melko korkea ja lyhyt, joten käsien kanssa rulla on jokseenkin hankala ja välillä tulee leivottua itsensä rullan yli, kun reuna tulee nopeasti vastaan. Kevyt rulla on kuitenkin supernäppärä.

Duoball on melko hurja. Sillä ei uskalla mitä tahansa lähteä rullaamaankaan. Tekee välillä niin kipeää! Parhaiten duoball sopii selän alle siten, että kolo jää rangan kohdalle. Niska tai vielä paremmin kallon alaosan ja niskan väli oikein kehrää kivusta, kun laskee vain niskan duoballin päälle ja pyörittelee päätään varovasti. Markuksen mielestä duoball on parasta pohkeille ja minä komppaan varovasti, mutta reisiä en ainakaan minä uskalla lähteä noilla kuoleman palloilla koulimaan. Ja tähän väliinhän voisi muistuttaa, että rullailu saa kyllä tehdä gutaa, mutta ei kipeää.

Minirolleri on ollut melko vähäisellä käytöllä, mutta se on kulkenut myös matkoilla mukana. Se sopii hyvin esimerkiksi kyynärvarsien aukomiseen ja jalkapohjien rentoututtamiseen.

Rullailuohjeita en lähde sen enempää jakamaan, sillä siihen ei minun ammattitaito riitä. Netti on pullollaan opastusvideoita ja muita ohjeita. Kaikkeista suurimman hyödyn olen kyllä itse saanut irti ihan ohjatulla tunnilla, jolloin liikkeet on tullut tehtyä rauhallisesti ja koko kroppa on käyty läpi.

Nyt ei muuta kuin hellävaroen kohti tulevaa viikonloppua, että lauantaina voi sitten rykäistä täysissä sielun ja ruumiin voimissa pitkin Nilsiän metsiä. Jo jännittää!

-Mari

Kevättä kohti ja terveisiä messuilta

Viime viikonloppuna oli Helsingin Messukeskuksessa GoExpo-messut, jonne saimme upotettua sunnuntaista monta tuntia. Olimme henkisesti valmistautuneet, että messujen retkeilypuoli olisi pieni eikä paljoa nähtävää olisi, mutta lähdimme innokkaina ennakko-odotuksista huolimatta messuosastojen kimppuun. Sitäpaitsi olisihan messuilla retkeilyn lisäksi myös meitä kiinnostavia osastoja liittyen pyöräilyyn, kuvaamiseen ja kalastukseen.

Kamerapuolelta ostoslistalle löytyi Sonyn "this is all you need" objektiivi.

Retkeilypuoli oli kyllä jokseenkin suppea ja varustepuoli puuttui lähes kokonaan. Mutta ei se pettymys ollut! Hypistelimme Fjällrävenin uudistettuja telttoja ja mittailimme mahtuuko Markus Akka Viewiin. Se kun olisi kovin kiva teltta. Löysimme meitä kiinnostavia retkeilykohteita ympäri Suomea. Vuoden 2016 retkeilykohteessa Raahessa olisi kesällä melottavaa ja rannikon kohteet niin Turun edustalla, kuin myös Uudellamaalla meni jatkoon kesän viikonloppukohteiksi. Heti kotiin päästyämme aloimme suunnitella reissua Salpapolulle Itä-Suomeen.

Fällrävenin uusittuihin telttohin tutustumassa.

Haukikoira.

Maastopyöräilymeiningit kiinnostivat varsinkin Maria. Oli kiva huomata, että maastopyöräilyreittejä ja matkailua todenteolla kehitetään Suomessa. Näistä hyvinä esimerkkeinä nousi messuilla esille Repoveden kansallispuiston suunnalla tarjottavat mahdollisuudet maastopyöräilyyn sekä Iso-Syötteen uusi pyöräilyhotellikonsepti.

Gloryfyn G9 tummenevalla linssillä saattaa keikkua ensi kesänä Marin nenällä.

Joka ikinen kevät me suunnittelemme kuinka aiomme käydä kunto-/iltarasteilla tulevana kautena.  Suomen Suunnistajien osastolla ollut esittelijä lykkäsi meille juuri oikeat esitteet käteen ja nyt ollaan ainenkin ajatuksen tasolla lähempänä rasteja. Tarjontaa ei muuten Uudeltamaalta puutu, lähes joka päivälle löytyy kuntorastit! Enään tarttis vaan mennä.  Suomen Suunnistajien opas ja oman alueen tapahtumat löytyvät myös sähköisenä tästä linkistä. Tällä hetkellä sieltä vielä puuttui suurinosa vihkosta löytyvistä kuntorasteista, mutta eiköhän parin viikon sisään tilanne korjaannu, kun rastitkin käynnistyvät.

Syötteen palveluista kuuntelemassa.

Me lähdimme messuilta pää täynnä ideoita mihin mennä ja mitä tehdä sekä Markus muutaman uuden vieheen kanssa (sillä ensi kesä tulee olemaan myös eeppinen kalastuskesä). Niin ja Markus sai myös  Suomessa valmistetun VAI -KO merinovillapipon, joka ensi tuntumalta vaikutti oikein loistavalta. Kyllä tässä sietää vielä kevättä odotella.

Ringokin tykkää VAI-KON piposta.

Mari ja Markus

Jetboil MiniMo

Niin se sitten vaan yhtäkkiä tuli, se melkein kesä. Pihalla on selkeästi vihreää ja aurinkokin on jo alkanut hellimään. Tämä tarkoittaa meidän kohdalla sitä, että nyt tarttis niitä ulkoöitä sitten keräillä, ettei tarvitse sitten marraskuussa itkeä ja telttailla.

Marikin sai oman "kisakauden" käyntiin lauantaina Helsinki City Runin merkeissä ja mikä sen parempaa maitohappojen huuhtelua kuin rauhallallinen kävely pöpelikössä laavulle. Auto kohti Nuuksiota ja Kattilajärventietä viimeiselle parkkipaikalle. Siitä jatkoimme jalkaisin sähkölinjaa seuraillen Jänisniemen laavulle.
Reitti on hieman haastava, mutta kiva kulkea. Linjan alla menee melkein koko matkan polku, mutta paikoin vetisissä paikoissa joutuu hyppimään mättäältä mättälle ja jyrkemmissä nousuissa kipuamaan käsiä apuna käyttäen. Vajaan tunnin talsimisen jälkeen saavutimme laavun. Tällä kertaa olimme varautuneet, ettei puita ole saatavilla. Eikä niitä ollutkaan. Olimme ottaneet yhden halon mukaan ja pidimme tulta yllä risukeittimissä koko illan. Niin tai illan ja illan. Ei me montaa tuntia siinä ehditty tulta tuijottaa, kun uni tuli jo.
Aamupuurot sen sijaan valmistui Jetboilin MiniMolla. Keitin tuli tutuksi jo blogissakin tutuksi helmikuussa retkikeitin olympialaisissa. MiniMo on ollut meillä testissä nyt jo Sarekin reissusta asti ja ennen kuin ehdimme palauttaa keittimen, ajattelimme vielä kertaalleen testata keitintä. Iha pätevä pelihän tuo on. Litrasella kattilalla sai juuri puuro ja kahvivedet kiehautettua. Aikaa se otti noin kolme minuuttia.

Keittimessä on reguloitu kaasun syöttö, jonka ansiosta keitin imee kaasupullon tyhjäksi asti ja keitin toimii myös kylmemmässä kelissä. Sarekissa saimme kyllä veden kiehumaan, mutta ei se ihan kolmessa minuutissa porissut.

Kattilassa on kahvat ja päälle saa neopreenisuojan. Keitin on muutenkin melko mukava käsitellä ja kivan pieni. Se vaikuttaa jämäkältä ja kestävältä. Heliseviä ja heiluvia osia ei ole. Poltin ja kaasu (100g) mahtuvat juuri ja juuri kattilan sisään siten että kannen saa kiinni. Kattilan kannessa on pieni tuki, jonka saa kiinnitettyä kaasun pohjaan. Se lisää tukevuutta epätasaisessa maastossa.

Hieman hankaluutta aiheuttaa kattilan irrottaminen polttimesta, sillä keittimen pohjaan tulevan kaasun kierteet ovat samansuuntaiset kuin kattilan irroitusmekanismi. Tämä johtaa siihen että jos pidät kiinni kaasupullosta ja yrität irroittaa kattilaa keittimestä alkaa kaasupullo irtoamaan keittimestä. Keittimessä on myös piezzo-tyyppinen sytytin, joka on toiminut moitteettomasti. Keittimen tehonsäätäminen toimii hyvin ja käytännössä portaattomasti.

MiniMo on hyvä valinta vedenkeittämiseen ja kaikkiin niihin reissuihin missä liikutaan pienellä ja kevyellä varustuksella. Meidän keitinperheeseen MiniMo ei nyt kotiudu, mutta uskallamme sitä kuitenkin suositella tehokasta ja kompaktia kaasukeitintä hankkivalle.

Meidän aamu jatkui kotimatkan merkeissä samaa reittiä takaisin ja kotisohvalle päiväunille.

Mari & Markus

Yöpymissaldo:
+2
33/100

Retkikeitin olympialaiset

Lauantaipäivä eikä mitään suunnitelmia. Tuntuu olevan vähän harvinaista herkkua nämä. Facebookissa pörrätessäni silmiini osui Varuste.netin lauantaipäivän tapahtuma: Retkikeitin Olympialaiset. Ei siis muuta kuin katsastamaan mikä meininki.

Olympialaisten kilpailijoina olivat pienempien keitinten kisassa Jetboil MiniMo, MSR Windboiler ja Primuksen Eta Lite sekä isompien keitinten kisassa Jetboil Joule, MSR Reactor sekä Primuksen Etapower EF. Kaikki mallit kertovat olevansa kilpailijoitaan nopeampia ja kaasupihimpiä. No kuinka kävi. Jetboil rohmusi kaksoisvoiton. Erot eivät toki olleet suuria, eikä mittaustapa ihan aukoton (kaksi kolmesta lämpömittarista ei toiminut....tai toimikohan se kolmaskaan).

Mielenkiintoista molemmissa Jetboileissa oli reguloitu kaasunsyöttö. Idea on ihan sama kuin reguloiduissa valaisimissakin, eli teho saadaan samalla teholla alusta loppuun, eikä teho hiivu loppua kohti. Molemmat keittimet lupaavat toimia myös pakkasilla.

Lopuksi laitettiin vielä trangia sinolin voimalla pöhisemään. Veden kiehuminen otti niin kauan aikaa, etten jäänyt edes tulosta odottelemaan.

Mari

Lämpimänä makuupussissa

Varusteet joutuvat yleensä vasta talvisaikaa siihen todelliseen testiin, koska jos ne eivät toimi, niin kylmässä sen yleensä vasta oikeasti huomaa. Talviyöt ulkona voi olla hyvinkin mukavia. Hyvä makuupussi on todellinen nautinto pakkasöinä. Tätä asiaa silti moni tuntuu ihmettelevän, että miten siellä pihalla voi tarjeta koko yön pakkasella. Ja siis eikö se teltta ole lämmitetty?!

Palelemiseen liittyviin kysymyksiin pääsin taas vastailemaan, kun vietin lippukunnan teinien kanssa yötä partiomajalla. Ilmoitin, että he saavat nukkua kyllä majassa, mutta itse menen riippumattoon pihan puolelle. Alla koottuna nyt omasta mielestäni ne perusedellytykset, joilla talvella pärjää pihalla.

Unta kuulaan riippumatossa. Makuupusseina Joutsen Halla ja Savotta Yukon ja pussien välissä Karrimatin solumuovialusta.

1. Hyvä makuupussi
Makuupussien käyttälämpötiloja ilmaistaan usein EN 13537-standardilla. Standardi ilmoittaa Comfort, Limit sekä Extreme lämpötilat. Makuupussia valittaessa ei tee mitään makuupussivalmistajan ilmoittamalla extreme-arvolla. Makuupussia ei ole suunniteltu käytettäväksi siinä lämpötilassa. Ko. lämpötilassa yövyttäessä pussissa kyllä säilyy hengissä, mutta pussi ei suojaa esimerkiksi paleltumilta. Makuupussia valittaessa kannattaa tuijottaa siten Comfort ja Limit arvoihin. Jos olet nainen ja/tai olet kova palelemaan, nojaa enemmän Comfort arvoon jos taas mies ja/tai kuumaverinen Limit arvo on sinua varten.

Lämpösuosituksen lisäksi kannattaa huomioida minkä kokoiselle käyttäjälle pussi on tarkoitettu. Yleensä valmistajat ilmoittaa kuinka pitkälle nukkujalle pussi on tarkoitettu. Varsinkin liian iso pussi voi olla helposti kylmä. Tämä johtuu siitä, että makuupussihan ei itsessään lämmitä yhtään, se vain eristää ja ihminen pussin sisällä hoitaa lämmitys puolen. Jos tilaa on liikaa, sen lämmittämiseen tarvitaan paljon enemmän energiaa. Tämä on hyvä huomioda varsinkin lasten kanssa. Iskän tosi lämmin iso makuupussi ei välttämättä ole lainkaan lämmin pikkusella Päivi-Petterillä.

2. Hyvä makuualusta
Varsinkin untuvapussissa nukuttaessa, maata vasten ei ole käytännössä mitään eristettä ilman makuualustaa. Untuva menee kropan alla kasaaan eikä eristä. Makuualustoille ei yhtä vertailukelpoista standardia kun makuupusseille. Useat valmistajat ilmaisevat eristävyyttä r-arvolla, jolla saa helposti käsityksen, millaisiin oloihin makuualusta on tarkoitettu. Talvikäytössä R-arvon on syytä olla neljän luokkaa tai enemmän.

Yhdellä solumuovisella ei pärjää, joku pärjää jo kahdella. Pelkkä paksuus ei tee myöskään lämmintä. Esimerkkinä voi käyttää uimapatjaa: paksuutta ja ilmaa on, mutta silti se ei ole lämmin. Ilmaa ei ole lokeroitu, eikä siinä ole lämpöä heijastavia pintoja tai eristeitä.

Hyvä näin. Ringo ei pakkasyötä niin kaipaa.

3. Pukeutuminen
Makuupussissa ei ole tarkoitus nukkua alasti, se ei ole lämpimin vaihtoehto vaikka kuka sanoisi mitä. Päälle kannattaa laittaa kuiva kerrasto (eli eri kuin se mikä päällä on koko päivä tullut hikoiltua), kuivat sukat, hanskat, buffi kaulaan ja pipo pähän. Lisäksi jos on varma, että tulee kylmä voi kerraston päälle jo valmiiksi heittää esim. villapaidan tai fleecen. Jos on olo, että ehkä tulee kylmä, varaa lisäpusero lähettyville, niin sen saa puettua jos kylmä yllättä.

4. Syöminen ja juominen
Nälkäisenä ja janoisena tulee kylmä. Palelu voi hyvin usein johtua siitä, että päivän aikana ei ole tullut syötyä kunnolla ja huolehdittu riittävästä nesteytyksestä. Tästä pitää huolehtia koko päivän, sillä nukkumaan mennessä tilanne voi olla jo myöhäistä korjata. Jos juot paljon vettä ennen nukkumaan menoa, joudut pinkomaan yöllä pusikkoon ja tukeva ruoka juuri ennen yöunia voi jopa lisätä palelua.

5. Nukkuminen
Kosteus on pahin vihollinen! Tästä syystä makuupussiin ei kannata ottaa mitään märkää kuivumaan yön ajaksi. Kasvot kannattaa pitää pois pussista, ettei kosteaa hengitysilmaa puhku pussin sisälle. Varsinkin jos öitä on pihalla usempi putkeen, jossain vaiheessa se kosteus alkaa sitten jäätymään ja sitten ei enään olekaan niin kivaa. Talvikäyttöön suunnitelluissa pusseissa on yleensä lämpökaulus pussin sisäpuolella; kiristä se, huolehdi että vetoketju on ylä- ja alareunasta kiinni ja kiristä vielä huppu. Sitten unta kuulaan.

Näihin kuviin on mukava herätä.

Ja loppuun voi vielä todeta, että vaikka kuinka lukisi miten pitäisi tarjeta, niin vasta kokeilemalla selviää miten itse tarkenee. Ja siltikin vielä senkin jälkeen välillä palelee.

-Mari

Yöpymissaldo:
+1
7/100

Mutakakkua risukeittimellä

Retkikeitin perheemme kasvoi jälleen uudella tulokkaalla. Nyt keittimiä, riippuen laskentatavasta, alkaa olla 5-6kpl. Tälläista mikä meille nyt muutti, ei meiltä ennen löytynytkään, nimittäin risukeitintä.

Risukeittimien hyvät puolet yleisesti ovat sen ekologisuus ja ettei polttoainetta tarvitse kantaa mukana. Risukeitin on  myös hyvin trendikäs, joten tottahan toki mekin semmoisen hankimme. Lisäksi keittimen kanssa voi osallistua risukeittimien kokoontumisajoihin, Risuralliin. Seuraava risuralli järjestetään 7. helmikuuta Haltiassa ja toivottavasti meistäkin edes toinen pääsisi paikan päälle. Tämähän on kaiken muun hyvän lisäksi vielä yhteisöllistäkin!

Meidän risukeitin on ihan teollisesti valmistettu (kovat jätkät tekee ite keittimensä), mallia Wild Stoves Woodgas Campstove. Keitin itsessään ei sisällä kattiloita, joten ostimme samalla Kelly Kettle risukeittimeen suunnitellun kattilasarjan, johon koko keitin setin sai näppärästi pakattua. Wild Stowe Woodgas Campstove on kevyt (280g) risukeitin, jossa on on tuplaseinät. Ideana on, että puukaasut kiertävät seinien välistä ja palavat tullessaan yläreunassa olevista rei'istä ja tehostavat palamista. Keittimellä on hintaa noin 60e.

Keitin pääsi testiin kun suuntasimme Nuuksion Kattilajärvelle lauantai-illan viettoon. Pääruuaksi päätimme valmistaa pitaleipiä, jauheliha-kasvis täytteillä ja jälkiruuaksi ajattelimme leipoa vaatimattomasti mutakakun.

Onneksi oli keitin mukana, sillä jälleen jäimme ilman nuotiota, sillä puuvaja ammotti tyhjyyttään. Sen verran sieltä löytyi, että risukeitin saatiin tulille kuivilla puilla. Risukeitin osoittautui hyvin puupihiksi. Muutamalla halolla olisi valmistanut jo useamman ruokalajin illallisen ja kahvit vielä päälle. Keittimen pitäisi pelata vaikka vähän kostemmillakin risuilla ja vaikka kävyillä, mutta jos ei muuta, niin ainakin sytytysmateriaalia kannattaa kuitenkin kantaa mukana.

Keitin osoittautui tehokkaaksi. Kun risut sai kunnolla palamaan, pian myös yläreunan rei'istä alkoi ilmestyä palavia kaasunoroja vähän kuin kaasukeittimissä. Ja sitten pian taas lisättiin puita.

Pääruoka valmistui jouten ja vaivattomasti, kakku sen sijaan vaati hieman suunnitelua. Teimme kakun Fazerin sivulta löytyvän reseptin mukaan, mutta vain puolikkaan satsin. Sokerit oli pakattu valmiiksi palatutusjuomashakeriin, missä oli pulloon kuuluvan siivilän lisäksi sellainen metallinen spiraali shaker-pallo. Kanamunat sekaan ja ravistamaan. Ja avot, vaahtoa tuli! Sulatimme voin ja suklaan keittimellä ja sitten vaan vaahto ja jauhot sekaan.

Paistaminen oli arvatenkin se vaikein kohta. Wild Stovesin ehkä hieman huonoksi monessa kohtaan miellettävä ominaisuus on, että se kuumentaa alustan tosissaan kuumaksi. Siksi aina kun sitä käyttää, on varmistettava, että alusta ei voi syttyä palamaan. Me hyödynsimme tätä ja nostimme keittimen kattilan päälle. Eli kakku oli Kelly Kettelen kattilassa, kattilan kansi päälle ja keitin kannen päälle. Sitten kikkailimme vielä folion kanssa, että saisimme pidettyä lämmön siellä missä halusimme. Ja sitten taas hetkeksi kattila tulen päälle. Ja takaisin alle.

Lopputulos oli vähän niinkuin mutakakussa kuuluukin: ympäriltä kypsä ja sisältä löysä…..hmm….meillä se oli niinkun reunoilta palanut ja sisältä kiisseliä. Vanilijajäätelöä sekaan niin eihän se pahaa ollut! Seuraavalla kerralla voisi tehdä vielä pienemmän satsin ja kikkailla vielä enemmän tuon lämmön jakamisen kanssa.

Risukeitin osoittautui näillä kokeilla hauskaksi hankinnaksi. Keitin on käyttökelpoinen ja melko tehokas. Se ei periaatteessa vaadi lainkaan mukana kannettavia polttoaineita eikä se ole myöskään mikään painava/järeä kantaa mukana. Ruuanlaitossa on semmoista tekemisen meininkiä kun kikkailee pitääkseen tulen tasaisena ja kuumana, lisäilee puita ja tekee uusia. Mutta sitten ne huonot puolet. Ihan ykkösmiinus on noki. Risukeintin nokeaa tosi paljon. Lisäksi luonnollisestikaan, risukeittimestä ei voi vain kääntää venttiiliä kiinni ja lopettaa, vaan pesä on poltettava loppuun. Ja sitten epäilemme hauskuuden hieman hiipuvan, jos saatavilla ei ole kuivia puita. Tämä jää nähtäväksi.

Risukeitin lasketaan avotuleksi, mikäli se ei ole paloturvallinen, eli siitä voi mahdollisesti lentää kipinöitä tai se kuumenee pohjasta. Wild Stove Woodgas siis ei ole avotuli, mikäli siinä on asianmukainen alusta, mutta ilman sitä se lasketaan avotuleksi. Verrattuna nuotioon, ei avotuleksi laskettavilla risukeittimillä voi tehdä tulet myös metsäpalovaroituksen aikaan, eikä se tarvitse maanomistajan lupaa ja lisäksi sen energiasuhde on huomattavasti avoitulta parempi.

Kuten Risurallien perustaja Joppe Ranta on verrannut Risuralli-tapahtumaa vanhojen autojen kokoontumisajoihin, niin meillekin tuli mielleyhtymä risukeittimestä harrastusautoon tms. Ei välttämättä se kaikkiesta järkevin ratkaisu, eikä varmasti teknisesti uusin, hienoin ja kehittynein, mutta on siinä fiilistä ja on se hauskaa.

Mari & Markus

Yöpymissaldo:

+2

6/100

London trekking

Lontoo ei ehkä noin ole mikään varsinainen retkeilylomakohde, mutta noin mekin välillä kaipaamme jotain hieman urbaaninpaakin puuhaa. Otimme pikaisen (no nyt jo kk takaperin) lemmenloman Lontooseen ja kiertelimme kaupungin turistinähtävyyksien lisäksi myös tutustumassa paikalliseen outdoor-varustetarjontaan.

Britannia ei ehkä ole mikään retkeilyn mekka, mutta paljon heilläkin on tarjottavaa. Skotlannin ylämailla on vuoria ja ankarampia oloja ja ihan ei tarvitse edes metsään mennä, että gore-takille on käyttöä. Suomessakin tuttuja brittimerkkejä voi luetella ainakin Berghausin, Bridgedale, Rab, Karrimor, Trekmates, Dare 2B, NikWax Outwell sekä Easy Camp.

Kuten meilläkin, myös Briteissä, retkeilytarvikkeiden myynti on jakautunut pääasiallisesti muutaman ison ketjun kesken. Lontoossa retkeilytarvikekauppaiskumme sijoittu pitkälti Covent Gardenin tarjontaan. Ja sitähän riitti, retkeilykauppoja ja brändimyymälöitä samalla mitalla kuin HenkkaMaukkoja shoppailukadulla.

Yksi suurista on Cotswold. Heidän puhelinluettelon paksuinen kuvasto kertoo heidän viettävän 40-vuotis synttäreitään. Cotswoldin myymälöitä löytyy useita Lontoosta ja sen ulkopuolelta. Valikoima on hyvin kattava. Toinen suuri ja hyvin samantyyppinen ketju on Ellis Brigham Mountain Sports. Aavistuksen kapoisampi luettelo, myymälöitä (ainakin Lontoossa) harvemmassa kuin Cotswoldeja, mutta valikoima erittäin kattava. Covent Gardenin myymässä oli myös erikoisuutena jääputous. Kuin iso jääkaappi, missä rahaa vastaan oli mahdollista kokeilla jääkiipeilyä. Vieraillessamme myymälässä henkilökunta opiskeli juuri Suunto Ambitin ominaisuuksia Suunnon edustajan johdolla. Hienoa! Myös suomalaismerkit edustettuna.

Kolmas ketju johon vähän väliä törmäsi, oli Mountain Warehouse. He myivät omia tuotteitaan ja hintataso oli myös muita ketjuja edullisempi. Noin hinnan perässä ei Lontooseen kuitenkaan kannata retkeilykamoja lähteä hamstraamaan. Jos halpaa hintaa etsii, kannattaa Briteistä mielummin tilata verkkokaupasta suoraan Suomeen, esimerkiksi Wiggleltä.

Myöskään minkään päätähuimaavaan valikoiman takia ei Lontooseen saakka kannata lähteä. Brittimerkikien lisäksi hyllyillä oli pitkälti Suomenkin kaupoista löytyviä merkkejä; North Face, Millet, Arc'teryx ja jopa ruotsalaiset Fjällräven sekä Haglöfs. Toki heillä oli myös paljon eroavaisuuksia meidän Partioaittoihin verrattuna. Yhtenä huomiona keskustelimme siitä, kuinka Suomessa myydään todella jäykkiä ja raskaita vaelluskenkiä. Meidän perusvaelluspopojen yli voisi ajaa vaikka autolla yli ilman vaurioita, sillä kyllä kivirantit suojaa ja jäykkäpohja tukee. Näitä ei löytynyt Lontoolaisten kauppojen hyllyiltä, eipä niille toki olisi ehkä heillä käyttökään siellä. Näiden sijaan hyllyt notkuivat kevyemmistä vaelluskengistä ja kalvollisista polkujuoksukengistä. Tai sitten mentiin suoraan lajituotteisiin, hyllyiltä löytyi alppi/vuoristokenkiä ja kiipeilykenkiä.

Monessa muussakin vähän kevyempi riitti. Ei näkynyt Hillebergin pomminkestäviä telttoja kuin pari hassua, sillä suotta sitä varautua ydintalveen kun vedenkestävä suojakin riittää. Suosittu telttamerkki oli meille tuntematon Vango. Ylipäätänsä brittien tapa retkeillä on, ainakin ulkoilumyymälöiden perusteella, huomattavasti camping-henkisempää. Retkeilykauppaan ei tarvitse mennä savunhajuisena kuusen alta, vaan ihan vaikka perhe, joka haluaa viettää viikonlopun melkein luonnossa löytää sopivat tuotteet näistä myymälöistä.

Meille näissä puljussa oli riittävästi outdooria tälle lomalle ja campingitkin hoidettiin varustautuneena vain mansikoilla ja siiderillä Thamesin rannalla.

Mari ja Markus

Riihimäen Erämessut 2014

Ja joutui taas se aika vuodesta, kun suomalainen retkeily-, kalastus-, ja metsästyskansa kerääntyi Riihimäen urheilupuistoon neljä päivää kestäville Erämessuille.

Messut järjestetään vuorovuosin Riihimäellä ja Oulussa. Itse olen päässyt tutustumaan vain Riihimäen antiin ja tämä olikin kolmas kerta peräkkäin messuilla. Aikaisemmat vuodet olen kiertänyt messut pintapuolisesti, messutöiden antamien aikataulujen puitteissa. Tänä vuonna hommia ei ollut kuin lauantaina, joten sain pyhitettyä koko perjantain messujen kiertämiseen.

Metsästys ja kalastus eivät ole niitä suurimpia mielenkiinnonkohteita joten ase-esittelyt, virvelit ja panokset jäivät minulta tutkimatta. Siitä huolimatta messuilla oli paljon nähtävää.

"Telttamaailma" oli ykkös kiinnostukseni kohteita. Tänä vuonna siitä vastasi Scandinavian Outdoor Store, joka tunnetaan myös tuttavallisemin SOS:na. Osastolta löytyi kuutisenkymmentä telttaa. Tutut brändit kuten Jack Wolfskin, MSR, Hilleberg, Marmot, Vaude ja Fjällraven tarjosivat perinteisiä mallejaan. Muutamia uutuuksiakin (ainenkin itselleni) tuli bongattua. 


Mielenkiintoisimpana merkkinä telttaosastolta jäi mieleen Jack Wolfskin. Saksalaisella sudennahalla on tullut muutaman vuoden sisään kivoja uutuuksia kuten Sanctuary II/III, joka on perinteisen tunneliteltan mallinen rotisko kuitenkin muutamalla  erityisemmäksi tekevällä yksityiskohdalla. Teltan kaaret ovat valmistaja mukaan "real-tunnel" malliin taivutettuja. Eli suomeksi, ne nousevat hyvin nopesti ja lähes pystysuoraan ylöspäin luoden hyvin tilaa isommille. Itse lähes 190cm käyttäjänä saatan ahdistua jopa kolmen hengen teltassa, varsinkin talviaikaan, kun pää ja hartiat sivelevät kokoajana sisäteltan seiniä. Sanctuary III vaikutti erittäin tilavalta ja hyvin ilmastoidulta teltalta ympärivuotiseen käyttöön. Nettitarjoushintakin on hyvin houkutteleva; about neljällä sadalla tästä saa varmasti oikein mainion kumppanin. Painoa teltalla on noin 3,8 kg.

Wolfskinilä oli esillä myös toinen kiinnostava malli, Asylum tarp. Tuote on kaikessa yksinkertaisuudessaa mini-kota, jossa on vedenkestävä tiipiimallinen päällikangas ja yksi pysty tolppa pitämässä kokohoitoa pystyssä. Lisävarusteena kotaan saa irtopohjan. Päällikangas ja salkopainavat karvan alle kaksi kiloa ja majoitus on tarvittaessa neljälle suunniteltu. Vaikuttaa erittäin pätevältä varamajoitukselta jos ollaan esim. hut-to-hut tyyppisellä vaelluksella ja kaikki majoituspaikat ovat täynnä. Asylum tarp sopii myös tilapäismajoitukseksi esimerkiksi ulkolounaalle kesken vaelluspäivän huonon kelin yllättäessä.

Itselleni rakkaalta merkiltä Hillebergiltä oli myös perinteiset mallit esillä. Uutuutena Hillebergillä on tänä vuonna oikestaan vain yksi lisäväri (sand), jota ei nyt ollut esillä joten  eipä siitä sitten oikein enempää. Hinnat vain nousee ja jos ei ole ennen tuntunut, niin alkaa jo tuntua.....ihan hirvittää nuo hinnat.

Matka jatkui ja seuraavaksi silmäni osui Subarun osastoon, jossa oli esillä minua jo pidempää kiinnostanut XV-malli. Tämä pienikulutuksellinen crossover olisi oikein hyvä matkapeli jos sen varustaisi pienellä lisätilalla esim. suksiboksilla. Neliveto jossa 22cm maavara, yhdistetty kulutus 5,6l/100km ja pikkusta alle 400litran takatila. Kiinnostaa. Kyllähän jokainen metsässäliikkuja oman nelivedon tarvitsee.....

Suomen Jousimetsästäjäin Liiton osastolla riitti kuhinaa. Jousiammunta tuntui kiinnostavan ja se on mielestäni erittäin hyvä asia. Uskon vahvasti jousimetsästyksen suosion nousuun ja sen että ihmiset kiinnostuvat kokoajan enemmän jousimetsästyksen kaltaisista perinteisistä metsästyksen muodoista. Tälläiset tapahtumat ovat omiaan kertomaan erillaisista metsästys muodoista ja myöskin lisäämään kiinnostusta harrastuksen parissa.

SOS:n myytiosastolla yllätyin ihmismäärästä. Porukkaa ja tavaraa riitti. Edustettuja merkkejä oli muunmuassa Haglöfs, Halti, Ortlieb, Camelbak, Fjällraven, Aquapac, Lundhags plus monia monia muita. Käytännössä osastolla oli lähes kaikki "ykkös" brändit mitä Suomessa myydään. Valikoima oli hyvin kattava. Täältä tuntui kyllä löytyvän varusteet tarpeeseen.

Itseäni kiinnosti normaalisti se hieman hightechimpi kama. Ultra light tuotteet makuupussien ja reppujen osalta päätyi syyniini. Haglöfsiltä löytyy kattava valikoima ultrakevyitä tuotteita. Testasin päälleni windshirt tyyppistä Shield Comp Hoodia, jonka paino liikkuu alle 90 grammassa, hieman koosta riippuen. Kevyeltä se tuntuikin ja myös erittäin istuvalta. Itselläni on ollut Haglöfsiltä muutaman vuoden takainen Intense -sarjan huputon takki. Sillä mennään nyt kyllä vielä, mutta kenties uusi malli on hankinta listalle tulevaisuudessa. 

Tarkoitus olisi myös jossain vaiheessa päivitellä lämpimän kelin makuupussia. Nykyinen Haltin pussi alkaa olla sulkasadon kourissa, joten uuden metsästys oli hyvä aloittaa Riihimäeltä. Olen pitänyt Haglöfsin pusseista ja kotoa löytyy ennestään heidän 3-vuodenajan pussi sekä talvimakuupussi, joihin olen ollut tyytyväinen. Erittäin varteenotettavaksi ehdokaaksi valikoitui Haglöfs Leo +/- 0 -malli  Kuten nimi viittaa, on pussi suunniteltu nollan asteen tienoille. Mallissa oli hienoudet kuten Pertexin päällikangas, viimeisen päälle pörröset untuvat ja kiva väri.

Miinus puolena oli 15cm pitkä vetoketju, jonka kyllä ymmärtää, kun katsoo pussin painoa; 670 grammaa. Painoa oli viilattu muunmuassa jättämällä pesulaput oli pois ja printattaamalla tiedot suoraan sisäkankaaseen. Hintaa säkillä on 420 €, joten ilmaseksi ei tuotakaan pussia hankita. Olisihan sitä silti ihan hieno kannella pitkin tuntureita ja polkuja, lähes olemattomalla painollaan.

Vielä Haglöfsiäkin paremmaksi veti Marmot. Bongasin noin -7 asteen keliin tarkoitetun Marmotin Plasma 15 -mallin. Painoa pussilla on vain 850 grammaa... MITÄ IHMETTÄ!!! Nykyinen kolmenvuoden ajan pussini painaa suunnilleen1 300 grammaa. Huhhhuh! Siinä alkaa olla grammat kohdillaan. Hinta taasen ei puhuttele. Ovh taisi pyöriä 500€ hujakoissa.


Messuteltasta löytyi vielä yksi mielenkiinnon kohteeni nimittäin varavirta lähteet. Yhden osaston nurkasta löytyi minulle uusi Xtorm -merkki. Heidän valikoimasta löytyi varavirtalähteitä ja jo 69 euron hintaan olisi saanut 7300 ma. Tuolla virtakapasiteetilla saa jo ladattua IPad minin (noin 4500ma) ja Iphonen (noin 1500ma) kertaalleen ja jotain jää vissiin vähän vielä ylikin. Virtalähteen saa vielä liitettyä aurinkopaneelin, joten hyvän sään salliessa lataus reissussakin onnistuu.

Kaiken kaikkiaan messut olivat tänä vuonna onnistuneet, ne olivat oiva paikka tutustua uutuksiin ja päivittää varusteitaan tarpeiden mukaan. Kahden vuoden välein ehtii tulla jo niin paljon uutta, että kun vain rakkautta lajia kohtaan löytyy, minusta on messukävijäksi myös vuonna 2016.

Markus