Kasvisruokaa tulilla

Hyvin usein, ainakin meidän tapauksessa, tulilla tehdyssä ruuassa pääosaa näyttelee suuri lihakimpale. Ja kun häälahjaksi lupaamamme nuotioillallisen valmistaminen tuli ajankohtaiseksi, saimme selkeää lisähaastetta rouvan kasvisruokavaliosta.

Tämä ruoka ei ole missään nimessä mitään vaellussapuskaa, sillä se vaatii valmisteluja jo kotona sekä paljon raaka-aineita ja ei niin ultra-light muurikka-pannun.

Pinaattiletut halloum-kasvistäytteellä sekä ruohosipulituorejuustolla

Pinaattiletut:

Taikina kannattaa valmistaa jo kotona ja pakata pulloon tai muuhun astiaan josta se on helppo kaataa suoraan pannulle.

• 70g pinaattia
• 1 l täysmaitoa
• 2 kananmunaa
• ripaus suolaa
• 2 dl täysjyväohrajauhoja
• 2 dl vehnäjauhoja
• voita paistamiseen (ainakin 50 g)

Pinaatit vedetään soseeksi ja sekaan lisätään muut aineet. Vatkataan/Ravistetaan/Sekoitetaan kunnolla.

Halloum-kasvistäyte:

• tomaatti
• punainen keskivahva chili
• oliiveja (kivettömiä kalamata) maun mukaan
• sipuli
• kesäkurpitsa
• halloumi juustoa 200g
• tomaattipyre 70g
• soijakastiketta
• mustapippuria

Kasvikset paloitellaan reilunkokoisiksi kuutioiksi ja laitetaan foliolle oliivien sekä viipaloidun chilin kanssa, päälle lisätään halloumi, tomaattipyre sekä mausteet. Huom! Soijakastikkeen kanssa ei kannata lotrata, sillä halloumissa on jo runsaasti suolaa.

Folio suljetaan nyytiksi ja varsinkin jos folio on ohutta, lisätään päälle toinen kerros. Kaksinkertaiseen folioon ruoka ei myöskään pala niin helposti kiinni.

Nyytit laitetaan nuotiolle hiillokseen tai etäälle tulesta. Kypsymisaika on jotain puolen tunnin ja tunnin välillä. Nyyttejä on syytä käännellä kypsymisen aikana sekä tarvittaessa vaihdella niiden paikkoja.

Ruohosipulituorejuusto

• nippu ruohosipulia
• maustamaton tuorejuusto
• hunajaa  (semmonen luraus)

Ruohosipuli siputaan pieneksi ja sekoitetaan tuorejuuston sekaan yhdessä hunajan kanssa.

Letut valmistuvat nyyttien kypsyessä, kuumalla muurikkapannulla, voita säästelemättä. Kelpaa lihansyöjillekin! Meillä oli ruokajuomana Kalifornialainen Barefoot Pinot Grigio.

Namskis! Nyt jo paperihäänsä viettänyt pariskuntakin vakuutteli, että toimii.

Mari & Markus

Golfkentän siimeksessä

Nyt kun keväiset ilman ovat alkaneet helliä, lumet ovat sulaneet ja brasilialaisenkin jo viitsii viedä yöksi pihalle, suuntasimme laavuilemaan Asikkalaan Pasolanvuorelle. Laavu on Asikkalan Tallukkajalkojen, eli paikallisen Latu yhdistyksen ylläpitämä laavu, josta on upea näkymä Vesijärvelle (ja golf-kentälle ja omakotitaloalueelle). Laavu on siisti ja puita on ollut joka kerralla hyvin. Seuraa meillä on ollut kerran, muutamasta kyrsää kypsentävästä mopopojasta, mutta muuten laavulla on saanut olla omissa oloissaan.

Niinkuin useasti laavureissuillamme, myös tällä, ruuanlaitto oli suuressa roolissa. Retkikaverimme Ripe ja Mira hankkivat kaupasta lohta, perunoita ja kasviksia sekä kruunuksi, pullon valkoviiniä. Lohi kypsyi nuotion loimussa, perunat tuliterällä bensakeittimellä ja kasvikset folionyyteissä nuotiossa.

Ripellä on näppärä loimutuslauta, johon kuuluu laudat lohelle, kaukalo, johon rasva valuu sekä tuet. Laavulla lohta varten tarvitsi vain vuolla pienet puiset naulat, joilla lohi kiinnitetään lautoihin. Lohta siveltiin kypsymisen aikana suolavedellä, käyttäen sutina katajan oksaa. Käänsimme laudat vielä ylösalaisin kypymisen loppuvaiheessa ja kaadoimme kaukaloon valuneet rasvat kalan päälle.

Kasvisnyytit ovat nuotioruuan vakiokamaa. Tällä kertaa folioiden sisään päätyi paprikaa, sipulia, porkaanaa sekä pippurituorejuustoa. Ja perunavastaavana Markus loihti erinomaisia perunoita. Eikä maistunut lainkaan bensalle!

Pasolanvuoren laavu on melko pieni ja ahdas neljälle aikuiselle yöpyä, joten meillä oli mukana riippumatto. Ticket To The Moonin kahden hengen Moonhammock toi mukavat oltavat Ripelle ja Miralle, sillä loput me loput kolme änkeyimme tilavaan riippumattoon. Yöksi oli luvattu 13% todennäköisyys sateelle. Sade oli siis niin epätodennäköinen, että emme viitsineet edes virittää tarppia riippumaton ylle.

Ja niin saapui yö. Ringo keskittyi vahtaamaan jokaista varjoa ja rasahdusta riippumaton reunan yli ja Mari ja Markus laskemaan minuutteja, että yö pikkuhiljaa kääntyisi aamuksi. Kylmä viima tuntui ikävältä riippumaton pohjan läpi, vaikka välissä oli makuualusta sekä -pussi. Markuksella oli alkuyöstä liian kuuma, Marilla kylmä. Jalat sojottivat yläviistoon ja kokoajan oli joku raaja puuduksissa. Ja sitten se epätodennäköisin tapahtui: Ensin tuli vesikuuroja, sitten räntäkuuroja ja lopussa vielä raekuuro.

Sade oli niin epätodennäköistä, joten kun ensimmäinen kuuro alkoi, vedimme pelkästään tarpin peitoksi yllemme. Aamuyöstä kun vesi muuttui jääksi, Markus viritti tarpin paikoilleen. Sen jälkeen kaikki kolme taisi saada ensimmäistä kertaa yön aikana yli tunnin yhtäjaksoisen unen.

Hankintalistaan toinen Moonhammock!






Aamun pelasti, mikäs muukaan kuin herkullinen aamiainen. Pekonit tulille ja kananmunia perään. Illalta jääneet perunatkin saivat sydän- ja verisuonitauti -leiman, kun uppopaistoimme ne voissa. Ja sitten alkoi taas elämä voittaa.

Nyt kun kevät näytti todellisen puolensa, annamme sen ihan rauhassa helliä joitain muita. Markus pakenee perjantaina kevättä pohjoiseen, takaisin lumen pariin, Sarekin kansallispuistoon. Eli seuraavat jutut ottavatkin sitten takatalven.

Mari & Markus