Retkiruokatesti

Useammassa reissussa, kuten myös viimeisellä Lyngenin reissulla, ruoka on näytetelly suurta roolia retken suunnitelussa ja itse fiilistelyssä retkellä. Meillä on vakiintunut käytännöksi syödä lounaaksi lisää-vesi-pussisapuskaa ja illalla hifistellä sitten vähän parempien ruokien kanssa. Ja kylmällä kelillä retkeillessä hifistely on usein vielä vähän helpompaa, sillä pilaantumista ei tarvitse pelätä. Illalla on usein aikaa valmistella ruokaa ja mikään ei ole parempi palkkio päivälle kun herkullinen ruoka.

Lounaaseen sen sijaan ei jaksa tuhrata aikaa, eikä päivärepussa tee mieli kantaa rautapannua. Lyngeniin olimme varanneet kolme pussilounasta, kolmea eri merkkiä ja kolmea eri makua. Ja siitä se ajatus sitten syntyikin, pistää pussit järjestykseen.

Ensimmäinen lounas: Adventure Food.

Olosuhteet: Lyngen basecamp. Teltta lyöty pystyyn, koko yö vietetty autossa, kova nälkä ja aika kova väsymys.

Maut:  Pasta Bolognese, Gulassi ja Jauhelihapata

Arvio: Heti me sekaannuttiin siitä että paljon sitä vettä sinne pussiin piti laitta….onneksi mukana oli retkeilytarvikemyyjä, joka kertoi oikean vastauksen siinä vaiheessa kun vesi oli jo pussissa. Ruuan koostumus oli hyvä, maku oli hyvä, ei liian teollisen makuinen, tarpeeksi maukas, mutta sopivan mauton. Ei siis mitään yltiö pointseja erinomaisuudesta, muttei paljoa pahaakaan sanottavaa. Syvä pussi, jonne tavansporkki ei yltänyt.

Hinta: 6.90e

Toinen lounas: Real Turmat

Olosuhteet: n.800m meren pinnan yläpuolella, muutama tunti ylämäkeä takanapäin ja useampi vielä edessä. Hyvä fiilis, orastava nälkä.

Maut: Riisiä basilikassa, Chili Con Carne, Kanaa yrttikastikkeessa

Arvio: Real Turmat on noin yleensäottaen ollut se kaikkeista paras, mutta nyt ei ollut kyllä mikään sen kummosempi kokemus. Koostumus ainakin kanaruuan kohdalla oli melko kelvoton. Kanat lilluivat kuin jotkin krutonkipalat vedessä. Ja kyllä, seurasimme kyljen ohjeita, ne olivat selkeät. Syvä pussi, rystyset kastikeessa, kun pohja alkoi tulla vastaan. Nälkä lähti ja muiden makujen koostumus ok.

Hinta: 9,90e

Kolmas lounas: Blå Band

Olosuhteet: Räntäsateessa matkanvarrelle osuneen pöytäryhmän ääressä

Maut: Pasta Garbonara, Kermainen kanapasta, Pasta Bolognese

Arvio: Ja vaikka Blå band ei noin ole entinen suokkari ollutkaan niin nyt tämä oli ihan yliveto! Ruuan maku oli hyvä ja parhaimmat pointsit pakkauksesta. Ainoa pussi jonka pohjalle ylsi tavallisella sporkilla ja ainoa jossa oli merkattu vesimäärä pussin sisäpuolelle. Ehdoton voittaja!

Hinta: 8,95e
Overall: Lyhyessä reissussa on se hyvä puoli, ettei pussiruokaan ehdi kyllästyä. Jos eri valmistajien ruokia maistelee, varsinkin kaupunkioloissa eikä nälkäisenä, eroja kyllä saa lueteltua, mutta näkäisenä pöpelikössä eroja ei juuri huomaa. Paras mix on varmasti eri valmistajien ruokien ja makujen yhdisteleminen. Yllättävän paljon syömisnautintoon vaikuttaa se, kuinka helppoa ruuan valmistaminen on (eli veden lisääminen ;)) ja kuinka helposti ruuan saa pussista ulos. Tätä arvioidessa Blå Band veti ehdottomasti pisimmän tikun. Yritimme pistää maut järjestykseen, mutta yhdelläkään aterialla emme päässeet yksimielisyyteen, mikä mauista olisi ollut paras. Kaikkia kolmea merkkiä ja heidän kolmea eri makua voimme siis enemmän tai vähemmän suositella.

Ja muuten ruokalista sisälsi illalliseksi inkivääripossua nuudelilla, lohirisottoa, pannupizzaa ja aamupalaksi pekonia, munia ja itsetehtyä leipää. Oli muuten vähän parempaa kuin pussisapuska.

Ja koskaan ei voi olla niin painava ja täysi reppu, ettei tilaa löytyisi viinille!

Mari ja Markus

Purkkiruokaa pöpelikköön

Eilen oli sudenpentujen partiotaitokisat Lahdessa. Mari toimi rastipäällikkönä yhdellä rasteista ja oli saanut houkuteltua rastimiehekseen myös antipartiolaisten Markuksen. Päivän aikana noin 50 pentuetta saattajineen kulki rastin läpi. Japani rastilla oli ideana siirtää mahdollisimman paljon herneitä asiasta toiseen syömäpuikkojen avulla.

Kisat menivät kivasti. Sadekin pysyi poissa. Eväsleipien sijasta meillä oli mukana Hot Can. Säilykepurkillinen chicken currya riisillä, jonka saa lämmitettyä omassa purkussaan. Hot Can on yksinkertainen ja nopea valmistaa. Purkin muovinen kansi otetaan pois, kannen alta otetaan metallinen piikki ja se painetaan vuorotellen kolmeen sivussa olevaan reikään. Tämä tekee reiän muovikelmuun josta vesi valuu pohjalla olevaan kalkki astiaan, aloittaen lämmöntuotannon. Sitten säilykepurkin kansi avataan ja ei kun odotellaan, että ruoka on lämmintä. Ruuanlaitto onnistui näppärästi rastin pyörittämisen lomassa. Välillä piti hieman sekoitellen, jotta ruoka lämpiää tasaisesti.

Ennakko-odotuksemme maun suhteen ei ollut asetettu korkealle. Odotimme jotain pussiruuan kaltaista keinotekoisen makusta riisiä sattumineen, mutta maku yllättikin meidät positiivisesti. Kana oli kanaa ja kastike maukasta, koostumuskin oli hyvä. Ruoka pysyi myös hyvin lämpöisenä, vaikka välissä joutui hyppäämään ottamaan pentueita vastaan. Purkin pohjaan ei kannata koskea, sillä siinä saa näppinsä poltettua.

Huonot puolet tulevat ilmi kun purkki on tyhjä. Viimeistään silloin huomaa kuinka paljon painosta on muuta kuin ruokaa ja kuinka paljon jätettä annoksesta jää. Missään nimessä Hot Can  ei ole mikään pussiruokien syrjäyttäjä, eikä osa vaelluksen menua, mutta toimi hyvin tällaisessa tilanteessa. Semmoinen metsikön valmisruoka.

Markus ja Mari

Kaloreita, jääruuveja ja kuivia hedelmiä...

Lauantai-sunnutai välisenä yönä olisi tarkoitus lähteä matkaan. Hyvällä mallilla mennään, mutta ennen kuin auto starttaa on vielä paljon tehtävää. Mari valmistelee olohuoneessa aivan uskomattomia "leiritöppösiä", minä lasken kaloreita ja mietin päivittäistä ruokatarvetta.  Huomenna ostetaan viimeiset ruuat ja tarvikkeet sekä pakataan omat päivälliset pusseihin. Ensimmäisestä yhteisestä reissusta lähtien meillä on ollut tapana kuivata illallisruokia itse. Tulee kaupan pussiruuille jotain vaihtelua ja tietysti onhan omatekemä aina omatekemää.

Pitkäperjantai alkoi banaanin sekä omenan veistely tuokiolla. Chop chop ja ohuet viipaleet löysivät paikkansa kuivauslaitteesta, jossa pöhisi tänään reissun viimeiset ruokasatsit.

Pitkin viikkoa on tullut kuivailtua jos jonkinmoista sapuskaa; jauhelihaa, kanaa, perunaa, paprikaa, porkkanaa, omenoita ja banaania. Tomaattiakin piti , mutta se unohtui, joten tertut löytävät tiensä vielä tomaattikeittoon ennen ajomatkalle lähtöä.

Olemme kuivanneet ruokia niin uunissa kuin myös Marin vanhemmilta lainassa olleessa kuivurilla. Mitä pienemmäksi ja ohuemmaksi kuivattavat ruuat pilkkoo, sitä nopeammin ruuat kuivuu. Raa'at elintarvikkeet, kuten lihat sekä perunat kypsennetään ennen kuivattamista.

Uunissa kuivatettaessa ruuat laitetaan ohuelti ritilälle, leivinpaperin päälle. Uuniin laitetaan noin 50 astetta lämpöä, ritilä uuniin ja uunin ovi hieman rakosilleen. Kuivuminen vie yleensä noin 6-8 tuntia. Siihen vaikuttaa ruuan sisältämän nesteen määrä sekä palojen koko. Me olemme antaneet ruokien olla kuivumassa yön yli.

Kokeilimme, voiko ritilän korvata pellillä. Lopputulos oli huonompi kuin ritilällä. Pellillä olleet jauhelihat jäivät sisältä hieman kosteiksi ja pehmoisiksi vielä 8 tunnin kuivattamisen jälkeenkin. Laitoimme ne sitten vielä varmuudenvuoksi pakkaseen. Huomenna jaoittelemme lihat illallispusseihin porkkanoiden, paprikoiden kavereiksi.

Valmiisiin illallispusseihin laitetaan päivän lounastauolla sekaan vettä, jolloin ruuat saavat turvota rauhassa päivän ajan. Leirissä keitämme pussin sisällön pikariisin sekä mahdollisesti extralihan (pekoni, meetwursti) kanssa.
             

Kun ruuat oli saatu kuivuriin, lähdimme ulkoiluttamaan koiraa ja testaamaan telttaa, jonka otamme reissuun mukaan. Vesijärven jäälle oli eksynyt jokunen muukin sillä keli oli upea, kevät kelit ovat mielestänyt parasta aikaa vuodesta ja silloin sietääkin ulkoistua.



Teltaksi täälle reissulle lähtee mukaan, kaverilta lainaan saatu, Hilleberg Kaitum 2 Red. Oma teltta sai jäädä kotiin, sillä mielenkiinto tilavampaa tunnelia kohtaan on kasvanut. Tässä kyseisessä mallissa sisäteltan seinät ovat vertikaalit, jota ainenkin pidempi käyttäjä osaa arvostaa.

Koepystytimme ja testailimme telttaa. Hankintalistalle tuli vielä muutama jääruuvi lisää, sillä jäälle pystyttäessä kiilat eivät välttämättä ole riittävät. Teltta vaikutti erittäin toimivalta, vaikka kupolin ristikkäiskaarien tuoma jykevyys siitä puuttui. Parempi arvostelu tulee teltan ankaran kenttätestin jälkeen. Toivottavasti tuulee! :)

Seuraavat tekstit ovatkin jo taas yhtä kokemusta viisaampia!

Markus