Throwback Thursday

Helatorstai. Täytyi Googleen turvautua, että selvisi mistä syystä tänä päivänä ei töihin tarvinnut mennä. Meillä helatorstai on merkinnyt jo jonkun aikaa Bodom Trailia. Ensimmäisen kerran osallistuimme karkeloihin 2014 yhdessä, 2015 juoksi vai Markus ja tänä vuonna vain Mari. Tässä hieman kisakuulumisia Marin koitoksesta.

Bodomilla on tarjolla matka 12/21 km. Osanottaja voi päättää 12 km jälkeen, että jatkaako seuraavalle noin 9 km matkalle vai kaartaako maaliin. Perin henkisesti raastava valinta.

Ensimmäisenä vuonna olin ensimmäisen 12 km jälkeen melko lailla valmista kauraa maaliin, mutta kun kerran leikkiin oltiin lähdetty, niin 21 oli juostava. Kun päätös ei-maaliin vievästä linjasta oli tehty, lenkkari nousi taas kevyemmin. Nyt kaksi vuotta tästä koitoksesta, kuvittelin, että a) olen paaaaljon paremassa kunnossa b) tiedän mihin ryhdyn, joten juoksen myös järkevämmin.  Ja näistä syistä mieleeni ei edes juolahtaisi jättää leikkiä kesken.

Eka pätkä kulki kyllä kivasti. Lähdin viimeisessä lähtöryhmässä keulilla matkaan. Saavutin melko nopeasti  edeltävän lähtöryhmän hitaimmat. Voi kuinka itsetuntoa hivelee kun kipittää muista ohi. Toki omaa juoksua ohittelu hieman rasittaa. Kanervikossa pinkominen on vielä polulla pinkomistakin raskaampaa. Fiilis oli hyvä, mutta ilmeisesti niskajumista seurannut päänsärky yritti latistaa tunnelman. Ja sitten vielä kun loikkasin märälle mättäälle, jalkani upposi syvälle ja jalan nostaessani, kenkä jäi suohon. No eipä tarvinnut enää varoa märkiä kohtia, kun toinen kengistä oli jo läpeensä märkä.

Mitä lähemmäs ensimmäinen kierros tuli loppuaan, sitä enemmän aloin miettimään, että mitäs jos menisinkin tästä vaan maaliin. Ja samalla mietin, että mitä mä tällaista edes mietin kun askel kulkee ja 21 km on lähetty tekemään. Mutta kun siinä on niin paljon niitä kanssa kisaajia, jotka ovat niin fiiliksissä siitä, että kohta ollaan maalissa, että itsekin alkaa fiilistellä samaa. Olo oli taas aivan samanlainen kuin kaksi vuotta sitten. Sitten kun toinen kierros alkoi, oli hyvä fiilis että kisaa jatkoi.

Toinen kierros, kutsutaan myös nimellä "Ummet ja Lammet", on ensimmäistä kierrosta raskaampi. Reitti kulkee soilla ja vaikeakulkuisessa maastossa ylös ja alas. Tajusin ensimmäisen kierroksen kohdalla, että kiirettä pitää, jos aion parantaa aikaani kahden vuoden takaiseen. Ja niinhän minä aioin!

Toisella kierroksella oli huomattavasti enemmän tilaa edetä ja jonoja muodostui vain paikoin. Siitä huolimatta en onnistunut kiristämään vauhtia siten, että olisin kohentanut aikaani parin vuoden takaiseen. Saavuin maaliin lähes täsmälleen samassa ajassa kuin vuonna 2014, eli 2h 50 min. Maalissa olin kyllä huomattavasti elinvoimaisempi kuin kaksi vuotta sitten,  mutta myös pettynyt aikaani.

Hieno tapahtuma, loistava keli ja suihkun jälkeen terassille! Ei voi katkerana viettää tällaista päivää. Ei auta muu kuin mennä ensi vuonna uudelleen ja juosta kovempaa.

Mari

Bom-Bom-BodomTrail

Tänään ulkoiltiinkin hieman erilaisissa merkeissä, kuin on näissä blogipostauksissa on yleensä totuttu näkemään. Oli nimittäin se päivä vuodesta, kun polkujuoksu kausi polkaistiin ekalla kisalla käyntiin. Kisa oli nimeltään Bodom Trail, paikkana Espoon Pirttimäki. Tapahtuma järjestettiin nyt toista kertaa ja se on osa Buff Trail Touria, joka on Suomessa järjestettävä polkujuoksukisakiertue. Tapahtuma on erittäin suosittu ja tänä vuonna yli 900 henkeä lähti kiertämään reittiä. Kisa juostaan Nuuksion ja Pirttimäen väliin sijoittuvassa maastossa eli meille tutuissa lenkkimaastoissa, lähes takapihalla.

Osallistujamäärältään Bodom Trail on suurin Suomessa järjestättävä polkujuoksukisa. Pisin juostava matka on noin 21 km, eli puolimaratonin verran. Maaston teknisyys tekee reitistä haastavan.

Viime vuoden rankasta, mutta positiivisesta kokemuksesta jäi sen verran hyvä maku, että päätimme ilmottautua heti kun paikat tulivat myyntiin. Hyvä näin, sillä tapahtuma myytiin loppuun  nopealla aikataululla. Ilmoittautumisen jälkeen sitten tajusimme, että Marin maantiepuolimaraton, jonne oli myös paikka hankittuna, oli samalla viikolla. Mari siirrettiin huoltojoukkohin ja toinen lippu myytiin eteenpäin. Minä kuitenkin otin haasteen vastaan.

Viime vuodesta viisastuneena tuli harjoituskilometrejä hieman enemmän. Kuitenkin, koska kisa on näin alkukaudesta, niin pääse noita maastokilometrejä tulemaan hieman vähemmän. Niin kauan kun lähipolut ovat jäässä, ei maastoon tule juurikaan mentyä. Muutaman kunnon lenkin sai kuitenkin alle.

Reitti oli siis tuttu ja "turvallinen" (muutamat nilkkojen nyrjäytykset nähtiin). Bodom trail juostaan kahdessa osassa. Ensin oli 12 km mukavaa polkujuoksumaastoa. Aurinko paistoi, hymy oli herkässä ja meno oli mukavaa. Ensimmäisen kierroksen jälkeen juostaan maalialueen läpi ja juoksija voi valita, jättääkö juoksut siihen vai jatkaako toiselle noin 9 km mittaiselle kierrokselle. Olin tehnyt päätöksen jo etukäteen, joten matka jatkui ilman pohdintoja toiseen koitokseen. Jälkimmäisellä pätkällä meno muuttuikin paljon rankemmaksi. Oli kiviä, kantoja, kaatuneita puita, mutaa, suota, ylämäkiä ja jyrkkiä alamäkiä. Viime vuodesta viisastuneena osasin kuitenkin varautua tähän ja ensimmäiset 12 km tuli mentyä aika rauhallisesti, että voimia riitti vielä viimeiselle 9 km:lle.

Reitti oli merkitty erinomaisesti ja vaikka lähes kahden päivän sateet olivat muuttaneet muutamat kohdat aivan täydeksi mutavelliksi oli koko 21 km mukavaa juostavaa. Kokonaisuus oli oikein onnistunut ja fiilis maalissa erinomainen. Liekö onnistunut tahti vai alkaako kroppa pikkuhiljaa tottumaan juoksutouhuun, sillä kisan jälkeisistä fiiliksistä oikein nautti. Viime vuoden aika 2:44 parantui vain muutamalla minuutilla, mutta jälkifiilisten perusteella tämä loi uskoa tuleviin syksyn koitoksiin. Endorfiinihuuruissa päätin ilmoittautua mukaan jo buukatun Pyhän tunturimaratonin lisäksi myös Pallakselle, ensimmäiselle ultramatkalleni.

Koko tapahtumasta jäi hyvä fiilis ja voin suositella sitä lämpimästi. Tapahtuma on kasvanut kivasti ja tuote-esittelijöistä, myyntikojuja oli Pirttimäen kisakeskuksessa edellisvuotta enemmän. Tänä vuonna 12 km ja 21 km matkat olivat saaneet kylkeensä myös 6 km kuntosarjan, joten polkujuoksukisan makuun pääsee myös melko matalan kynnyksen kautta. Vielä ei onnistu ilmoittautua ensi vuoden kisaan, mutta kun voi, olen ensimmäisten joukossa ilmoittautumassa.

Markus

Yöpymissaldo:
Vappua vieteltiin Repovedellä, siitä hyvästä:
+4
31/100

Haaste vuodelle 2015

Joulupäivänä Hollolassa lähimetsässä...

…ja Kintterönlammella.

Tuumimme tuossa, että tämä vuosi on ollut monelta kantilta kyllä erittäin onnistunut. Hampaankoloon jäi, että kovasti on pöpelikköpäivät vähentyneet edelliseen vuoteen verrattaen. Onhan meillä kaiken näköisiä selityksiäkin tähän, mutta niitä luettelemalla tilanne ei kyllä muutu.

Päätimme ottaa pöpelikön nyt ihan nyt sitten tehtäväksi tulevalle vuodelle. Haastamme itsemme sataan yöhön pihalla vuonna 2015. Ja sittenkun laskimme, että se tarkoittaa melkein jokaista viikonloppua pöpelikössä, lähdimme tarkentamaan hieman laskentatapaa. Sata yötä yhteensä molemmilla meillä. Eli jos olemme yhdessä yhden yön metsikössä, siitä saa kaksi yötä. Ja luonnollisesti jos toinen on yksinään jossakin hän kerryttää vain yhden osalta yhteistä pottia.

Sitten vielä "ulkona" määritelmä. Ensimmäiseksi on poisluettu parveke. Olemme joo outdoor-niksoissamme nukkuneet joitain öitä parvekkeella, kun ei ole pidemmälle päässyt. Niitä ei lasketa. Myöskään mahdollisia talojen terasseja ei lasketa, mutta jos on talon vierustalla, mutta ei terassilla, se lasketaan. Ja yöpyminen pitää tapahtua avotulimajoitteessa, teltassa, taivasalla tms. Eli siis esimerkkeinä: kiintolaavu ok, veneen kajuutta ei ok, mutta veneen kansi ok. Autiotuvasta kävimme keskustelua ja lopputuloksessa päädyttiin hyväksymään autiotuvat, mutta vain talviaikaan. Tähän mennessä autiotuvissa vietetyt yöt ovat laskettavissa melkein yhden käden sormilla, joten emme näe tätä tuloksia vääristäväksi yöpymismuodoksi.

Otamme tietenkin kaikki valtuudet sääntöjen muuttamiseen kesken vuoden ja jos oikein tiukoille menee, niin alamme laskemaan myös Ringon yöt pihalla saldoon ja laitamme reppanan tarvittaessa ulkoruokintaan ihan vaan yhteisen tavoitteemme saavuttamiseksi. Tulemme pitämään kirjaa öistä täällä, eli toivottavasti haaste lisäisi lisäksi blogiaktiivisuuttamme.

Eli ei uuden vuoden lupauksia, vaan julkinen haaste, jonka epäoonistumisesta seuraa tietenkin julkinen nöyryytys. (Tai sitten me vaan listataan niitä selityksiä ja muutetaan sääntöjä kunnes tavoite saavutettu).

Mitä haasteita teillä on tulevalle vuodelle? Haastamme haastamaan itsenne!

Mari ja Markus

Loppuun vielä kuvia vuoden 2014 menoista jotka eivät päätyneet blogiin saakka:

Bodom Trail, puolikas maastomaraton Markuksella aikaan 2:43 ja Marilla aikaan 2:50, messissä Mira.

Inkkarit ja Sanna-Kaisa kanootissa. Noin 24h risteily Itä-Helsingin saaristossa elokuussa.

TiTän kesäleirillä melottiin myös.

Markus tunturimaratoonilla Pyhällä, ensimmäinen täyspitkä maraton aikaan 6:02.

Pitkälti meni tämä syksy poluilla juoksujalkaa. Tässä mennään Helsinki Trail Running Clubin yhteislenkillä Sipoonkorvessa Lissun ja Annin kanssa.