perjantai 29. maaliskuuta 2013

Kaloreita, jääruuveja ja kuivia hedelmiä...

Lauantai-sunnutai välisenä yönä olisi tarkoitus lähteä matkaan. Hyvällä mallilla mennään, mutta ennen kuin auto starttaa on vielä paljon tehtävää. Mari valmistelee olohuoneessa aivan uskomattomia "leiritöppösiä", minä lasken kaloreita ja mietin päivittäistä ruokatarvetta.  Huomenna ostetaan viimeiset ruuat ja tarvikkeet sekä pakataan omat päivälliset pusseihin. Ensimmäisestä yhteisestä reissusta lähtien meillä on ollut tapana kuivata illallisruokia itse. Tulee kaupan pussiruuille jotain vaihtelua ja tietysti onhan omatekemä aina omatekemää.


Pitkäperjantai alkoi banaanin sekä omenan veistely tuokiolla. Chop chop ja ohuet viipaleet löysivät paikkansa kuivauslaitteesta, jossa pöhisi tänään reissun viimeiset ruokasatsit.

Pitkin viikkoa on tullut kuivailtua jos jonkinmoista sapuskaa; jauhelihaa, kanaa, perunaa, paprikaa, porkkanaa, omenoita ja banaania. Tomaattiakin piti , mutta se unohtui, joten tertut löytävät tiensä vielä tomaattikeittoon ennen ajomatkalle lähtöä.

Olemme kuivanneet ruokia niin uunissa kuin myös Marin vanhemmilta lainassa olleessa kuivurilla. Mitä pienemmäksi ja ohuemmaksi kuivattavat ruuat pilkkoo, sitä nopeammin ruuat kuivuu. Raa'at elintarvikkeet, kuten lihat sekä perunat kypsennetään ennen kuivattamista.

Uunissa kuivatettaessa ruuat laitetaan ohuelti ritilälle, leivinpaperin päälle. Uuniin laitetaan noin 50 astetta lämpöä, ritilä uuniin ja uunin ovi hieman rakosilleen. Kuivuminen vie yleensä noin 6-8 tuntia. Siihen vaikuttaa ruuan sisältämän nesteen määrä sekä palojen koko. Me olemme antaneet ruokien olla kuivumassa yön yli.

Kokeilimme, voiko ritilän korvata pellillä. Lopputulos oli huonompi kuin ritilällä. Pellillä olleet jauhelihat jäivät sisältä hieman kosteiksi ja pehmoisiksi vielä 8 tunnin kuivattamisen jälkeenkin. Laitoimme ne sitten vielä varmuudenvuoksi pakkaseen. Huomenna jaoittelemme lihat illallispusseihin porkkanoiden, paprikoiden kavereiksi.

Valmiisiin illallispusseihin laitetaan päivän lounastauolla sekaan vettä, jolloin ruuat saavat turvota rauhassa päivän ajan. Leirissä keitämme pussin sisällön pikariisin sekä mahdollisesti extralihan (pekoni, meetwursti) kanssa.
             



Kun ruuat oli saatu kuivuriin, lähdimme ulkoiluttamaan koiraa ja testaamaan telttaa, jonka otamme reissuun mukaan. Vesijärven jäälle oli eksynyt jokunen muukin sillä keli oli upea, kevät kelit ovat mielestänyt parasta aikaa vuodesta ja silloin sietääkin ulkoistua.



Teltaksi täälle reissulle lähtee mukaan, kaverilta lainaan saatu, Hilleberg Kaitum 2 Red. Oma teltta sai jäädä kotiin, sillä mielenkiinto tilavampaa tunnelia kohtaan on kasvanut. Tässä kyseisessä mallissa sisäteltan seinät ovat vertikaalit, jota ainenkin pidempi käyttäjä osaa arvostaa.

Koepystytimme ja testailimme telttaa. Hankintalistalle tuli vielä muutama jääruuvi lisää, sillä jäälle pystyttäessä kiilat eivät välttämättä ole riittävät. Teltta vaikutti erittäin toimivalta, vaikka kupolin ristikkäiskaarien tuoma jykevyys siitä puuttui. Parempi arvostelu tulee teltan ankaran kenttätestin jälkeen. Toivottavasti tuulee! :)


Seuraavat tekstit ovatkin jo taas yhtä kokemusta viisaampia!

Markus




maanantai 25. maaliskuuta 2013

Energiakikkareita ja pakkailua

Tänään aloitimme laittamaan reissun varustepuolta ihan konkreettisesti kuntoon. Eilen oli ilmestynyt ahkio makuuhuoneeseen ja tänään se on saanut jo täytettäkin. Töiden jälkeen suuntasimme kauppaan ja ostimme suurimman osan reissun sapuskoista. Kotona aloitimme ruuan kuivatusprojektin, joka jatkuu vielä pitkin viikkoa.

Valmistakin tuli, superherkullisen näköiset energia....hmmm...kikkareet! Kikkareet näyttävät hieman luotaantyöntäviltä, mutta maku on ihan ok ja yhdessä kikkareessa on keskimäärin miljardikaloria. Välipalakikkareita Perämerelle....namskis!

Kikkareet ovat erittäin helppo ja nopea valmistaa, eikä mitään tarkkaa reseptiä ole antaa. Lähtökohtana on maapähkinävoi, jonka sekaan laitetaan proteiinijauhetta ja sitten kaikkea muuta mitä mieleen tulee. Me olemme laittaneet vain semmoisia aineita, jotka eivät ihan heti pilaannu. Tällä kertaa pyrkimyksemme oli saada mahdollisimman täyttävää ja energiapitoista massaa.

Perämeren kikkareet

  • 250g maapähkinävoita
  • heraproteiinijauhetta (ehkä about vajaa desi)
  • proteiini pudding -jauhetta (joku pari rkl)
  • kaakaojauhetta (makeuttamatonta, reilu rkl)
  • soijarouhetta
  • kauraleseitä
  • hunajaa

Huoneenlämpöinen maapähkinävoi notkistuu aika helposti, joten sitä ei kannata lämmittää erikseen. Massassa toimii hyvin myös esim. murot ja myslit, jolloin koostumuksesta saa vähän keksimäisemmän. Kaikki aineet sekaisin ja sitten vaan pyörittelee massasta semmoisia kikkareita tai palleroita, joita itse haluaa. Kikkareista tuli sen verran pehmoisen oloisia, että pyörittelimme niitä vielä kauraleseissä. Lopputulos näyttää ihan ruotsalaisilta cocosbollareilta. Ainakin kaukaisesti. Kikkareet laitetaan jääkaappiin jähmettymään ja siellä ne on myös syytä säilyttää.

Reittisuunnitelma sekä päiväkohtaiset hiihtokilometrit alkavat pikkuhiljaa hahmottumaan. Vaikeuksia tuottaa etenemisnopeuden arvioiminen, sillä kummallakaan ei ole ennestää kokemusta vastaavista olosuhteista. Esteitä ei matkalla tule juurikaan olemaan, mutta tuulen suunnalla tulee olemaan vaikutusta matkanopeuteen.

Jäätä näyttäsi olevan 40-60 cm, joten sen luulisi meitä kantavan, mutta jännitystä lisää suuresti laivaväylän ylitys. Väylän pitäisi jäätyä muutamassa tunnissa laivan menon jälkeen turvalliseksi ylittää suksilla, mutta ajatus kuulostaa silti hurjalta. Jos se tuntuu liian hurjalta, aiomme pysytellä reitin pohjoispuolella, mutta jos rohkeutta (lue hulluutta) löytyy, reittimme kulkee Oulu 2 tai/ja Oulu 3 -majakoiden kautta Hailuodon rannikolle.


Enää alle viikko!

Mari & Markus

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Pari havupäätä ja brasilianhusky

Tämä blogi kertoo harrastuksesta.
Harrastuksesta, johon ei ole koskaan niin paljon aikaa, että se olisi tarpeeksi.
Harrastuksesta, joka ylittää pankkitilin saldon yhä uudelleen ja uudelleen sekä on usein terveen järjen ulottumattomissa.
Harrastuksesta, joka virkistää mieltä, mutta väsyttää maanantaina.
Kutsuttakoon tätä harrastusta vaikkapa retkeilyksi.

Tarkoituksenamme ei ole vain pitää päiväkirjaa kaikesta siitä uskomattoman siististä mitä yleensä teemme, vaan sen lisäksi fiilistellä kaikkea sitä mitä harrastuksemme liittyy; pääasiassa ne jatkuvasti paremmat varusteet ja paikat jotka pitää nähdä ja ne jotka on nähtävä taas uudelleen.

Kaksi havupäätä blogin takana, olemme me: Markus ja Mari. Yhteisiä mielenkiinnonkohteita ovat luonnossa liikkuminen, omien rajojen testaaminen sekä halu suunnata pois arjen pyörityksestä. Ensimmäinen yhteinen hiihtovaellus tehtiin talvella 2012 Saariselällä, UKK-puistossa. Kumpikin meistä oli viettänyt lukuisia tunteja metsiköissä ja ulkona, mutta tämä hiihtovaellus oli alku yhteiselle harrastukselle....tai tarkemmin harrastuksille.

Kuluvan talven viikonloput olemme pyrkineet viettää Etelä-Suomen jääputousten kimpussa ja kun kesä koittaa olemme jälleen luvanneet suunnata myös kalliolle kiipeilemään. Jää nähtäväksi. Suunnitelmillamme on taipumusta venyä ja muuttua ihan kotiin paluuseen saakka.

Mukanamme kulkee useimmiten brasilianhusky Ringo. Ringo ei oikeasti ole husky, eikä edes haluaisi olla. Pikkuisella terrierillä kävi vain niin huono tuuri, kun se sattui päätymään pakkasta vieroksumattomaan perheeseen.

Viikon päästä tästä, jos kaikki menee kuten olemme suunnitellet, olemme tekemässä illallista Perämerellä, jossain Hailuodon edustalla. Ensimmäiset kirjoituksemme tulevatkin siis liittymään talvilomaamme Perämeren kansallispuistossa ja Posion Korouomassa. Toivottavasti blogistamme on muillekin iloa kuin meille. Kommentoikaa ahkerasti ja sähköpostillakin voi lähestyä osoitteeseen brasilianhusky[at]gmail.com

Mari & Markus