Näytetään tekstit, joissa on tunniste retkeily. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste retkeily. Näytä kaikki tekstit

perjantai 3. heinäkuuta 2015

Jos metsään haluat mennä nyt

Olemme usein keskenämme pohtinnet, että vaikka kuinka suomalaiset pitävät suurimpana matkailuvalttinaan pohjoista luontooan, niin silti sitä hommaa ei oikein olla osattu tuotteistaa, niinkun meidän mielestä oikein. Varsinkin kun ulkomaalaisten turistien lisäksi myös me suomalaiset haluaisimme kokea sitä luontoa vähän helpommin ja jopa ihan rahaa vastaan. Tästä yleistyksestä voidaan suoraan poislukea Lapin laskettelukeskukset, jotka ovat tuotteistaneet safarinsa ym. elämysmatkailunsa loistavasti, mutta joka ehkä monesta luontoon kaipaavasta tuntuu jo vähän liiankin kaupallisilta.
Tähän samaan asiaan puuttui Yle jutussaan "Suomalaiset haluavat helpompia luontokokemuksia". Kaikki suomalaiset luonnossaliikkujat eivät ole valmiita tarpomaan painavan putkirinkka selässään, kumisaappaat jalassa, hyttysten syötävänä, useita kymmeniä kilometrejä päivässä ja raskaan päivän päätteeksi vielä leiriytyä metsään.

Missä vika? Onko suomalaiset niin vieraantuneita luonnosta, että ei edes perinteinen Lapin vaellus ota onnistuakseen. Me emme usko tähän. Suomalaiset asuvat yhä enemmän kaupungeissa, mutta silti kaipaavat luontoon. Nuuksion nuotiopaikat ovat kesäiltoina telttoja ja makkaranpaistajia pullollaan. Uskaltaisimme jopa väittää, että suomalaiset menevät tätä nykyään paljon enemmän metsään kuin ennen. Tai ehkä ennen metsään ei ole varsinaisesti tarvinut sen ihmeellisemmin "mennä",  kun on riittänyt että lähtee pihan ulkopuolelle. Nykyisin metsään pitää menemällä mennä. Ja niin me mennäänkin ja kutsutaan sitä harrastukseksi.
Akka Stugan Sarekin pohjoispuolella
Ei tarvitse kuin mennä rajan yli Ruotsiin, niin on isoveljellä näytettävänä mallia miten madaltaa luontoon meno kynnystä. Pohjois-Ruotsin erittäin suosittu vaellusreitti Kungsleden on kaiken kaikkeaan yli 400km pitkä vaellusreitti läpi Ruotsin Lapin. Paikka houkuttelee runsaasti kävijöitä niin kotimaastaan kuin myös ulkomailta. Sen lisäksi, että maisemat ovat henkeäsalpaavat, on sinne helppo lähteä vaikka ei mikään eräjorma olisikaan. Svenska Turistföreningen ylläpitää reitinvarrella stuganeita, joissa retkeilijä voi rahaa vastaan yöpyä sängyssä, jossa on patja, peitto ja tyyny, sekä valmistaa ruokansa kaasuhellalla, mökistä löytyvillä kattiloilla. Kun mennään etelämmäksi Eurooppaan, tämän kaltaiset tuvat, usein kutsuttuna "refugeet" ovat hyvin yleisiä. Parhaimmillaan nämä tuvat ja majatalot tarjoavat majoituksen lisäksi valmiiksi valmistetun ruuan. Olisiko vastaaville "metsähotelleille" kysyntää myös Suomessa?
Visalla pärjää Ranskan Alpeilla.
Meitä suomalaisia tuntuu tietyssä mielessä vaivaavan meidän oma sisukkuutemme. Että jos mennään vaeltamaan, niin jumalauta sen rinkan pitää painaa vähintää 30 kg tai eihän sitä muuten voi veltamiseksi edes kutsua. Onko tämä jopa suurempi ongelma kuin tarjotut puitteet. Onhan meillä Lapin kohteet pullollaan autiotupia, joita voi käyttää ihan ilmaiseksi! Lisäksi esimerkiski Etelä-Suomessa sijaitsevat kansallispuistot ovat myös loistavia esimerkkejä siitä, kuinka luontoa voi kokea helposti ilman pelkoa eksymisestä ja päästä silti huikeille näköalapaikoille ja grillata vielä kyrsät nuotiolla retken päätteeksi.
Lapsetkin on helppo ottaa mukaan, kun koko ajan ei tarvitse miettiä selviytyykö itse.
Ja niille jotka pelkäävät että helppojen luontokokemusten tuottaminen pilaisi miedän koskemattoman kauniin luonnon, niin voimme vaan muistuttaa, että ei meiltä metsät täältä kesken lopu. Ja ne jotka hakevat "sitä aitoa luontokokemusta" törmäämättä ainoaakaan muuhun ihmiseen, niin yleensä riittää, että poikkeaa merkityltä reitiltä.

-Mari ja Markus

maanantai 29. joulukuuta 2014

Haaste vuodelle 2015

Joulupäivänä Hollolassa lähimetsässä...
…ja Kintterönlammella.
Tuumimme tuossa, että tämä vuosi on ollut monelta kantilta kyllä erittäin onnistunut. Hampaankoloon jäi, että kovasti on pöpelikköpäivät vähentyneet edelliseen vuoteen verrattaen. Onhan meillä kaiken näköisiä selityksiäkin tähän, mutta niitä luettelemalla tilanne ei kyllä muutu.

Päätimme ottaa pöpelikön nyt ihan nyt sitten tehtäväksi tulevalle vuodelle. Haastamme itsemme sataan yöhön pihalla vuonna 2015. Ja sittenkun laskimme, että se tarkoittaa melkein jokaista viikonloppua pöpelikössä, lähdimme tarkentamaan hieman laskentatapaa. Sata yötä yhteensä molemmilla meillä. Eli jos olemme yhdessä yhden yön metsikössä, siitä saa kaksi yötä. Ja luonnollisesti jos toinen on yksinään jossakin hän kerryttää vain yhden osalta yhteistä pottia.

Sitten vielä "ulkona" määritelmä. Ensimmäiseksi on poisluettu parveke. Olemme joo outdoor-niksoissamme nukkuneet joitain öitä parvekkeella, kun ei ole pidemmälle päässyt. Niitä ei lasketa. Myöskään mahdollisia talojen terasseja ei lasketa, mutta jos on talon vierustalla, mutta ei terassilla, se lasketaan. Ja yöpyminen pitää tapahtua avotulimajoitteessa, teltassa, taivasalla tms. Eli siis esimerkkeinä: kiintolaavu ok, veneen kajuutta ei ok, mutta veneen kansi ok. Autiotuvasta kävimme keskustelua ja lopputuloksessa päädyttiin hyväksymään autiotuvat, mutta vain talviaikaan. Tähän mennessä autiotuvissa vietetyt yöt ovat laskettavissa melkein yhden käden sormilla, joten emme näe tätä tuloksia vääristäväksi yöpymismuodoksi.

Otamme tietenkin kaikki valtuudet sääntöjen muuttamiseen kesken vuoden ja jos oikein tiukoille menee, niin alamme laskemaan myös Ringon yöt pihalla saldoon ja laitamme reppanan tarvittaessa ulkoruokintaan ihan vaan yhteisen tavoitteemme saavuttamiseksi. Tulemme pitämään kirjaa öistä täällä, eli toivottavasti haaste lisäisi lisäksi blogiaktiivisuuttamme.

Eli ei uuden vuoden lupauksia, vaan julkinen haaste, jonka epäoonistumisesta seuraa tietenkin julkinen nöyryytys. (Tai sitten me vaan listataan niitä selityksiä ja muutetaan sääntöjä kunnes tavoite saavutettu).

Mitä haasteita teillä on tulevalle vuodelle? Haastamme haastamaan itsenne!
Mari ja Markus

Loppuun vielä kuvia vuoden 2014 menoista jotka eivät päätyneet blogiin saakka:

Bodom Trail, puolikas maastomaraton Markuksella aikaan 2:43 ja Marilla aikaan 2:50, messissä Mira.
Inkkarit ja Sanna-Kaisa kanootissa. Noin 24h risteily Itä-Helsingin saaristossa elokuussa.
TiTän kesäleirillä melottiin myös.


Markus tunturimaratoonilla Pyhällä, ensimmäinen täyspitkä maraton aikaan 6:02.


Pitkälti meni tämä syksy poluilla juoksujalkaa. Tässä mennään Helsinki Trail Running Clubin yhteislenkillä Sipoonkorvessa Lissun ja Annin kanssa.