Perinteinen isä-tytär-vaellus Repoveden elämyspuistossa

Sillä aikaa, kun Markus seikkaili vuorilla, minä suuntasin isäni ja Ringon kanssa Repovedelle viikonloppua viettämään. Vuosi takaperin olin lähdössä Ringon kanssa kaksin Evolle viikonlopuksi, kun ajattelin kokeilla kepillä jäätä ja kysyä kiinnostaisiko isääni liittyä seuraan. Ja se hullu sitten lähti mukaan! Siitä se perinne sitten alkoi. Ensimmäinen reissu oli yksi yö Evolla, tänä vuonna kaksi yötä Repovedellä, ehkä ensi vuonna sitten kokeillaan jo kolmea yötä.

Pääsin lähtemään perjantaina töistä jo hyvissä ajoin, joten starttasimme Saarijärven parkkipaikalta kohti metsikköä klo 17 aikoihin. Kipusimme Olhavan vuorelle ja näkymät oli varmaankin suunnilleen samaa luokkaa kuin mitä Markuksella oli ollut Mont Blancilla. Olhavalle kantautui alapuolen nuotiopaikan äänet. Siellä kuulosti olevan vähintään parikymmentä 14-v. tyttöä sidukat kädessä. Emme lähteneet tarkistamaan, kuulimmeko oikein.

Laskeuduimme alas ja suuntasimme nuotiopaikan sijaan suoraan laavulle, jossa tulia piti jo yksi porukka ja völjyssämme seurasi toinen. Täällä keski-ikä oli jo korkeampi ja ilta meni mukavasti. Osa täälläkin yöpyvistä oli matkassa 24-kantamalla, eli bileet jatkuivat pitkälle yöhön.

Me olimme vähän jämävarusteilla matkassa, sillä suurin osa varusteista oli Markuksella mukana. Majoitteena meillä oli tarppi ja makuualustojen alle pikkupressu. Ringokin oli onneksi sen verran väsynyt, että se pysyi kiltisti pussissa, eikä yrittänyt jatkuvasti paeta avomajoitteestamme.

Seuraavana aamuna lähdimme melomaan. Olimme vuokranneet Tervarummulta kanootin kuudeksi tunniksi. Olin varannut ja maksanuta kanootin etukäteen netissä ja aamulla lähetin teksiviestin saamieni ohjeiden mukaisesti ja sain paluuviestinä koodin, jolla kanootin sekä varustekaapin lukot sai auki. Näppärä systeemi!

Meloimme rantaa pitkin kohti etelää ja Lapinsalmea, välillä pysähtyen tsekkaamaan tärkeimmät nähtävyydet, kuten kalliomaalaukset sekä Katajavuoren portaat. Lapinsalmessa pysähdyimme keittelemään kahvit. Riippusilta kuhisi keinui tasaiseen tahtiin, kun päättymätön jono retkeilijöitä ja virkistäytyjiä ylitti sitä jatkuvana jonona. Lapinsalmen nuotiopaikalle alkoikin valua muutama kymmentä virkistäytyjää virvokelaatikkojensa kanssa. Nuotiopaikalla eräs äiti totesi, että ehkä ei muksut nyt saa ihan sitä oikeaa kuvaa luonnossa liikkumisesta. Oli siinä itselläkin hieman ihmeteltävää! Näkemäni perusteella, eivät ole suomalaiset ainakaan luonnosta vieraantuneet. Repovedellä oli varmasti enemmän porukkaa sinä lauantaina kun Lahden keskustassa markkinapäivänä.

Jatkoimme melomista Määkijään saakka, jossa oli hieno uusi varauskota, omine pihapiireineen ja luonnollisesti muutama muukin retkeilijä. Määkijästä käännyimme takaisin päin ja meloimme väenpaljoutta karkuun saareen, jossa nautimme syysauringosta ja valmistimme lounaan.

Palautimme kanootin lähtöpaikkaan iltapäivällä ja matkamme jatkui Mustalamminvuoren näköalatornin kautta Kirnukankaalle. Mitä pidemmälle ilta jatkui, sitä vähemmän oli vastaantulijoita ja toisella yöpaikalla ei ollut meidän lisäksi yötä kuin yksi rouva.

Sunnuntaina lähdimme hyvissä ajoin takasin autolle ja olimme Lahdessa jo kymmenen aikaa aamulla. Kauhea kiire laittamaan koti kauniiksi ja ruuat uuniin, että pääsee vielä iltapäivästä hakemaan Markuksen lentokentältä. Ja siellä me saapuvien lentojan aulassa sitten Ringon kanssa odoteltiin, kun seikkailija palasi seikkailuistaan!

Mari