Nyt kun keväiset ilman ovat alkaneet helliä, lumet ovat sulaneet ja brasilialaisenkin jo viitsii viedä yöksi pihalle, suuntasimme laavuilemaan Asikkalaan Pasolanvuorelle. Laavu on Asikkalan Tallukkajalkojen, eli paikallisen Latu yhdistyksen ylläpitämä laavu, josta on upea näkymä Vesijärvelle (ja golf-kentälle ja omakotitaloalueelle). Laavu on siisti ja puita on ollut joka kerralla hyvin. Seuraa meillä on ollut kerran, muutamasta kyrsää kypsentävästä mopopojasta, mutta muuten laavulla on saanut olla omissa oloissaan.Niinkuin useasti laavureissuillamme, myös tällä, ruuanlaitto oli suuressa roolissa. Retkikaverimme Ripe ja Mira hankkivat kaupasta lohta, perunoita ja kasviksia sekä kruunuksi, pullon valkoviiniä. Lohi kypsyi nuotion loimussa, perunat tuliterällä bensakeittimellä ja kasvikset folionyyteissä nuotiossa.
Ripellä on näppärä loimutuslauta, johon kuuluu laudat lohelle, kaukalo, johon rasva valuu sekä tuet. Laavulla lohta varten tarvitsi vain vuolla pienet puiset naulat, joilla lohi kiinnitetään lautoihin. Lohta siveltiin kypsymisen aikana suolavedellä, käyttäen sutina katajan oksaa. Käänsimme laudat vielä ylösalaisin kypymisen loppuvaiheessa ja kaadoimme kaukaloon valuneet rasvat kalan päälle.
Kasvisnyytit ovat nuotioruuan vakiokamaa. Tällä kertaa folioiden sisään päätyi paprikaa, sipulia, porkaanaa sekä pippurituorejuustoa. Ja perunavastaavana Markus loihti erinomaisia perunoita. Eikä maistunut lainkaan bensalle!
Pasolanvuoren laavu on melko pieni ja ahdas neljälle aikuiselle yöpyä, joten meillä oli mukana riippumatto. Ticket To The Moonin kahden hengen Moonhammock toi mukavat oltavat Ripelle ja Miralle, sillä loput me loput kolme änkeyimme tilavaan riippumattoon. Yöksi oli luvattu 13% todennäköisyys sateelle. Sade oli siis niin epätodennäköinen, että emme viitsineet edes virittää tarppia riippumaton ylle.
Ja niin saapui yö. Ringo keskittyi vahtaamaan jokaista varjoa ja rasahdusta riippumaton reunan yli ja Mari ja Markus laskemaan minuutteja, että yö pikkuhiljaa kääntyisi aamuksi. Kylmä viima tuntui ikävältä riippumaton pohjan läpi, vaikka välissä oli makuualusta sekä -pussi. Markuksella oli alkuyöstä liian kuuma, Marilla kylmä. Jalat sojottivat yläviistoon ja kokoajan oli joku raaja puuduksissa. Ja sitten se epätodennäköisin tapahtui: Ensin tuli vesikuuroja, sitten räntäkuuroja ja lopussa vielä raekuuro.
Hankintalistaan toinen Moonhammock!
Aamun pelasti, mikäs muukaan kuin herkullinen aamiainen. Pekonit tulille ja kananmunia perään. Illalta jääneet perunatkin saivat sydän- ja verisuonitauti -leiman, kun uppopaistoimme ne voissa. Ja sitten alkoi taas elämä voittaa.
Mari & Markus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti