Tie pohjoiseen

Taasen koitti maanantai ja viikonlopun riennot vaihtuivat toisella meistä toimistotuoliin ja toisella koulun penkkiin. Viikonloppukin meni kyllä penkkiä kuluttaen, sillä kipaisimme pohjoisessa. Nyt oli Marin vuoro pinkoa ensimmäinen täysipitkä maratonmatka ja missäs muuallakaan sitä tekisi kuin 1000 km päässä kotoa Pyhällä. Ja tämä taas tarkoitti lukuisia tunteja autossa istuen, siivitettynä luokattomalla määrällä huonoja juttuja ja matkamusiikilla.

Lähdimme matkaan torstaina Marin selviydyttyä töistä ja lähdimme ajelemaan nelostietä pitkin pohjoiseen. Kovin pitkälle ei ollut tarkoituskaan ehtiä vaan ajatus oli pysähtyä johonkin mukavaan paikkaan telttailemaan ja nauttimaan aurinkoisesta illasta. Kurvasimme nelostieltä pois heti Keski-Suomen puolelle yllettyämme ja ajoimme Leivonmäen kansallispuistoon. Vajaan kilometrin päässä tiestä, johon jätimme auton, oli mukava nuotiopaikka Joutsniemi, jonne pistimme leiriksi. Leivonmäki, näin yhden yön kokemuksella vaikutti mukavalta ja helppokulkuiselta puistolta. Kaunista mäntymetsää ja ainakin Joutsniemessä oli mukava hiekkaranta, josta oli kiva pulahtaa iltauinille.

Aamulla matka jatkui ja jatkuikin aina Pyhälle asti. Haimme kisakeskuksesta liput ja laput ja vedimme navat täyteen pastaa. Arvoimme yöpymispaikan kanssa ja vaihtoehtoina oli Rykimäkeron kota tai Porolaavu. Rykimäkeroon olisi ollut noin kilometrin matka autolta. Reitti on myös pyörätuolille soveltuva, eli hyvin helppokulkuinen. Kodassa yöpyminen on sallittua. Hotellilta eli kisakeskuksesta olisi ollut vaan melko pitkä matka Rykimäkeroon, että valitsimme lähellä olevan Porolaavun. Porolaavu sijaitsi aivan kansallispuiston eteläreunalla.

Auto sai jätettyä muutaman kymmenen metrin päähän laavusta. Pystytimme teltan ennätysvauhdilla, siitä piti huolen tuhannet hyttyset jotka meitä piiritti. Siellä me sitten teltassa istuttuttiin ja Mari jännitti hulluna seuraavan aamun koitosta. Hyttyset valvoivat veren kiilto silmissään teltan ympärillä.

Porolaavun vieressä on myös porojen erotuspaikka

Aamulla siinä heräillessämme, kuulimme kun jokin jolkotteli teltan ohi. Mari mietti jo mielessääm että siellä ne kilpasiskot jo lämmittelee ja pinkoo metsässä hakien vähän tuntumaa kisaan. Ei ollut kilpasiskojen askelia ne vaan kaikesta päätelleen kaksi poroa siellä jolkotteli. Hetken päästä toinen poroista tuli ihmettelemään teltan vierustalle, juoksi taas pois ja palasi hieman uhmakkaammin ja tönäisi telttaa. Siinä kohtaa vielä nauratti, mutta kun toistamiseen poro juoksi pois teltan luota ja lähestyi kolmannen kerran kaverin kanssa laukalla, mieleen kyllä juolhati, että "ei kai ne nyt prkele päälle sieltä tule!" Ei tullut ei vaan laukka jatkui teltan ohi metsään. Tilanne ohi.

Sitten se koitti se koitos. Mari lähti yhdeksältä aamulla polulle lappu rinnassa ja Markus lähti tutustumaan Suomen suurimpaan kuruun. Isokuru on 220 metriä syvä, erittäin vaikuttava paikka, joka on ehdottomasti vierailemisen arvoinen kohde. Kurulle on helppo tehdä muutaman tunnin retki, eikä kummoisia varusteitakaan tarvitse, sillä koko reitti kulkee kävelysiltaa pitkin.

Kuuden ja puolen tunnin jälkeen Mari saapui maaliin. Onnellinen ja väsynyt maratoonari oli tyytyväinen tulokseensa ja valmis kotimatkalle. Onneksi Mari ei ollut kolmen nopeimman joukossa, niin palkinojen jakoa ei ollut tarvetta jäädä odottelemaan. Halusimme ajaa yöksi Hiisijärven hiekoille Ristijärvelle ja matkaa oli taitettavana vielä illalle noin viitisen tuntia.

6.32.17

Hiisijärven hiekat ovat seurausta hieman epäonnisesta yrityksestä laskea Hiisijärven vedenpintaa 1700-luvulla. Pinta saatiin kyllä laskemaan, mutta homma lähti vähän lapasesta ja veden pinta tipahti noin 14m. Tämä ei ollut mikään iloinen vahinko siihen aikaan, mutta tänä päivänä aukea hiekka-alue on varmasti Ristijärven suosituimpia nähtävyyksiä. Ja kyllä, voimme kompata, että kannatti ajaa. Alueella oli muutama teltta ja saman verran matkailuautoja, niin ja hyttysiä...

Seuraavana päivänä edessä oli vielä täysi päivä autossa istuen, mutta mukavaa vaihtelua oli, että kotimatka kulki vitostien kautta. Mietimme ääneen, että miksi ihmeessä ihminen itseään niin kiusaa menemällä sinne nelostielle ABC-highwaylle kun itäpuolelta pääsee niin paljon mukavammin.

Suomussalmen tilataideteos Hiljainen Kansa sai komean kaaren ylleen.

Parin viikon päästä taas tie kutsuu, kun kauan odotettu kesäloma alkaa ja vielä näillä näkymin suuntana on Kilpisjärvi. Olisipa ne hyttyset jo siihen mennessä kuukahtaneet.

Mari & Markus

Yöpymissaldo:
+6
59/100