Mutakakkua risukeittimellä

Retkikeitin perheemme kasvoi jälleen uudella tulokkaalla. Nyt keittimiä, riippuen laskentatavasta, alkaa olla 5-6kpl. Tälläista mikä meille nyt muutti, ei meiltä ennen löytynytkään, nimittäin risukeitintä.

Risukeittimien hyvät puolet yleisesti ovat sen ekologisuus ja ettei polttoainetta tarvitse kantaa mukana. Risukeitin on  myös hyvin trendikäs, joten tottahan toki mekin semmoisen hankimme. Lisäksi keittimen kanssa voi osallistua risukeittimien kokoontumisajoihin, Risuralliin. Seuraava risuralli järjestetään 7. helmikuuta Haltiassa ja toivottavasti meistäkin edes toinen pääsisi paikan päälle. Tämähän on kaiken muun hyvän lisäksi vielä yhteisöllistäkin!

Meidän risukeitin on ihan teollisesti valmistettu (kovat jätkät tekee ite keittimensä), mallia Wild Stoves Woodgas Campstove. Keitin itsessään ei sisällä kattiloita, joten ostimme samalla Kelly Kettle risukeittimeen suunnitellun kattilasarjan, johon koko keitin setin sai näppärästi pakattua. Wild Stowe Woodgas Campstove on kevyt (280g) risukeitin, jossa on on tuplaseinät. Ideana on, että puukaasut kiertävät seinien välistä ja palavat tullessaan yläreunassa olevista rei'istä ja tehostavat palamista. Keittimellä on hintaa noin 60e.

Keitin pääsi testiin kun suuntasimme Nuuksion Kattilajärvelle lauantai-illan viettoon. Pääruuaksi päätimme valmistaa pitaleipiä, jauheliha-kasvis täytteillä ja jälkiruuaksi ajattelimme leipoa vaatimattomasti mutakakun.

Onneksi oli keitin mukana, sillä jälleen jäimme ilman nuotiota, sillä puuvaja ammotti tyhjyyttään. Sen verran sieltä löytyi, että risukeitin saatiin tulille kuivilla puilla. Risukeitin osoittautui hyvin puupihiksi. Muutamalla halolla olisi valmistanut jo useamman ruokalajin illallisen ja kahvit vielä päälle. Keittimen pitäisi pelata vaikka vähän kostemmillakin risuilla ja vaikka kävyillä, mutta jos ei muuta, niin ainakin sytytysmateriaalia kannattaa kuitenkin kantaa mukana.

Keitin osoittautui tehokkaaksi. Kun risut sai kunnolla palamaan, pian myös yläreunan rei'istä alkoi ilmestyä palavia kaasunoroja vähän kuin kaasukeittimissä. Ja sitten pian taas lisättiin puita.

Pääruoka valmistui jouten ja vaivattomasti, kakku sen sijaan vaati hieman suunnitelua. Teimme kakun Fazerin sivulta löytyvän reseptin mukaan, mutta vain puolikkaan satsin. Sokerit oli pakattu valmiiksi palatutusjuomashakeriin, missä oli pulloon kuuluvan siivilän lisäksi sellainen metallinen spiraali shaker-pallo. Kanamunat sekaan ja ravistamaan. Ja avot, vaahtoa tuli! Sulatimme voin ja suklaan keittimellä ja sitten vaan vaahto ja jauhot sekaan.

Paistaminen oli arvatenkin se vaikein kohta. Wild Stovesin ehkä hieman huonoksi monessa kohtaan miellettävä ominaisuus on, että se kuumentaa alustan tosissaan kuumaksi. Siksi aina kun sitä käyttää, on varmistettava, että alusta ei voi syttyä palamaan. Me hyödynsimme tätä ja nostimme keittimen kattilan päälle. Eli kakku oli Kelly Kettelen kattilassa, kattilan kansi päälle ja keitin kannen päälle. Sitten kikkailimme vielä folion kanssa, että saisimme pidettyä lämmön siellä missä halusimme. Ja sitten taas hetkeksi kattila tulen päälle. Ja takaisin alle.

Lopputulos oli vähän niinkuin mutakakussa kuuluukin: ympäriltä kypsä ja sisältä löysä…..hmm….meillä se oli niinkun reunoilta palanut ja sisältä kiisseliä. Vanilijajäätelöä sekaan niin eihän se pahaa ollut! Seuraavalla kerralla voisi tehdä vielä pienemmän satsin ja kikkailla vielä enemmän tuon lämmön jakamisen kanssa.

Risukeitin osoittautui näillä kokeilla hauskaksi hankinnaksi. Keitin on käyttökelpoinen ja melko tehokas. Se ei periaatteessa vaadi lainkaan mukana kannettavia polttoaineita eikä se ole myöskään mikään painava/järeä kantaa mukana. Ruuanlaitossa on semmoista tekemisen meininkiä kun kikkailee pitääkseen tulen tasaisena ja kuumana, lisäilee puita ja tekee uusia. Mutta sitten ne huonot puolet. Ihan ykkösmiinus on noki. Risukeintin nokeaa tosi paljon. Lisäksi luonnollisestikaan, risukeittimestä ei voi vain kääntää venttiiliä kiinni ja lopettaa, vaan pesä on poltettava loppuun. Ja sitten epäilemme hauskuuden hieman hiipuvan, jos saatavilla ei ole kuivia puita. Tämä jää nähtäväksi.

Risukeitin lasketaan avotuleksi, mikäli se ei ole paloturvallinen, eli siitä voi mahdollisesti lentää kipinöitä tai se kuumenee pohjasta. Wild Stove Woodgas siis ei ole avotuli, mikäli siinä on asianmukainen alusta, mutta ilman sitä se lasketaan avotuleksi. Verrattuna nuotioon, ei avotuleksi laskettavilla risukeittimillä voi tehdä tulet myös metsäpalovaroituksen aikaan, eikä se tarvitse maanomistajan lupaa ja lisäksi sen energiasuhde on huomattavasti avoitulta parempi.

Kuten Risurallien perustaja Joppe Ranta on verrannut Risuralli-tapahtumaa vanhojen autojen kokoontumisajoihin, niin meillekin tuli mielleyhtymä risukeittimestä harrastusautoon tms. Ei välttämättä se kaikkiesta järkevin ratkaisu, eikä varmasti teknisesti uusin, hienoin ja kehittynein, mutta on siinä fiilistä ja on se hauskaa.

Mari & Markus

Yöpymissaldo:

+2

6/100