Vesille vei taas tieni. Tällä kertaa kutsuin itse itseni ystäviemme ChaoX veneelle ja sain luvan tulla Ringon kanssa mukaan siitäkin huolimatta, että edessä oli Tehin Pursiseura Ry:n järjestämä Päijätsalon Purjehdus -kilpailu. Kisamiehistöön kuului Ville, Juuso, Antti, minä ja laivakoira Ringo. Lähdimme purjehtimaan perjantai illasta kohti kilpailupaikkaa Suopeltoa ja saavuimme pelipaikoille vasta puolen yön jälkeen. Laitoimme vielä murkinaa ja juonimme salaista kilpailustrategiaa, jossa minun tehtävä oli toimia pianistina.
Laivakoira vahtii, että ruoka valmistuu oikein.
Spinnu eli spinaakkeri
Aamulla Ville kävi kipparikokouksessa ja palasi veneelle mitali kourassa. Hyvä alku kilpailupäivälle! Edessä oli matkakilpailu, joka tarkoitti 22 mailin purjehdusta. Startti oli klo 11.00 ja varsinkin tällaiselle kokeneelle epäpurjehtijalle tuo oli erittäin jännittävä. Purkkarit pyörivät ympyrää pienessä kasassa ja odottivat, että kello pyörähtäisi yli yhdentoista, että lähtöviivan saisi ylittää. Pianistina vastuullani oli nostimet tai nostimia tai ainakin osa niistä köysistä oli nostimia.... Vaikka en ensimmäistä kertaa veneessä ollut ja osaan paljolti purjehdukseen liittyviä termejä, niin meinasi mennä sormi suuhun. Oli oikein huvittavaa, kun itsekin oikein kuuli, kuinka aivoissa lähti rattaat käyntiin, kun käsky esimerkiksi ylägaijan kiristämisestä kävi.
Hauskaa riitti niin kauan kun sitä riitti. Ensin iski väsy ja pääkipu, jota yritin lievittää päikkäreillä ja sitten heitinkin multicolor-sylkeä laidan yli. Harmitti. Harmitti, koska en koskaan yleensä tule merisairaaksi, krapulaakaan ei ollut riittäviä perusteita ja koska kuka nyt tästä kokeneesta miehistöstä voisi paikata minua vaativassa pianistin tehtävässäni. Selvisimme maaliin asti ja minä jatkoin uniani.
Seuraavana päivänä oli edessä ratakisa. Nyt puhkuin intoa ja olin valmistautunut hyvittämään edellispäivän osallistumattomuuteni. Jälleen sama jännitys lähdössä ja me oltiin niin lähellä saada ihan huikeen hyvä lähtö! Mutta se lähtöportin leveys sitten vaan loppu kesken....
Ratakisa oli paljon nopea tempoisempi ja toistoja purjeiden nykimisestä ylös ja alas oli paljon. Alkoi termit tulla tutuiksi ja hiki pintaa purjeita nykiessä. Aina jos mokasi, niin kaverit meni ohi. Ja me mokattiin silleen, että seurauksena spinnuun (eli spinaakkeriin, eli myötätuulessa käytettävään pallomaiseen purjeeseen) tuli reikä eikä sitä uskaltanut enään sitä myötä käyttää. Vauhti ja mieliala kokivat kolauksen.
Ihan ei voitto irronnut tällä kertaa, mutta huikea kokemus silti. Oli se kisa kuin kisa niin heti se tuo semmoista kivaa jännitystä ja yrittämistä tekemiseen. Satamassa vannotin, että minut on joku vuosi otettava Päijänne-purjehdukselle mukaan.
Loppuun vielä lyhyt videopätkä lauantain matkakisasta:
-Mari
Yöpymissaldo:
+2 (nukuin kannelle, koska veneen sisällä nukkumista ei lasketa)
46/100
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti