Haaste vuodelle 2015

Joulupäivänä Hollolassa lähimetsässä...

…ja Kintterönlammella.

Tuumimme tuossa, että tämä vuosi on ollut monelta kantilta kyllä erittäin onnistunut. Hampaankoloon jäi, että kovasti on pöpelikköpäivät vähentyneet edelliseen vuoteen verrattaen. Onhan meillä kaiken näköisiä selityksiäkin tähän, mutta niitä luettelemalla tilanne ei kyllä muutu.

Päätimme ottaa pöpelikön nyt ihan nyt sitten tehtäväksi tulevalle vuodelle. Haastamme itsemme sataan yöhön pihalla vuonna 2015. Ja sittenkun laskimme, että se tarkoittaa melkein jokaista viikonloppua pöpelikössä, lähdimme tarkentamaan hieman laskentatapaa. Sata yötä yhteensä molemmilla meillä. Eli jos olemme yhdessä yhden yön metsikössä, siitä saa kaksi yötä. Ja luonnollisesti jos toinen on yksinään jossakin hän kerryttää vain yhden osalta yhteistä pottia.

Sitten vielä "ulkona" määritelmä. Ensimmäiseksi on poisluettu parveke. Olemme joo outdoor-niksoissamme nukkuneet joitain öitä parvekkeella, kun ei ole pidemmälle päässyt. Niitä ei lasketa. Myöskään mahdollisia talojen terasseja ei lasketa, mutta jos on talon vierustalla, mutta ei terassilla, se lasketaan. Ja yöpyminen pitää tapahtua avotulimajoitteessa, teltassa, taivasalla tms. Eli siis esimerkkeinä: kiintolaavu ok, veneen kajuutta ei ok, mutta veneen kansi ok. Autiotuvasta kävimme keskustelua ja lopputuloksessa päädyttiin hyväksymään autiotuvat, mutta vain talviaikaan. Tähän mennessä autiotuvissa vietetyt yöt ovat laskettavissa melkein yhden käden sormilla, joten emme näe tätä tuloksia vääristäväksi yöpymismuodoksi.

Otamme tietenkin kaikki valtuudet sääntöjen muuttamiseen kesken vuoden ja jos oikein tiukoille menee, niin alamme laskemaan myös Ringon yöt pihalla saldoon ja laitamme reppanan tarvittaessa ulkoruokintaan ihan vaan yhteisen tavoitteemme saavuttamiseksi. Tulemme pitämään kirjaa öistä täällä, eli toivottavasti haaste lisäisi lisäksi blogiaktiivisuuttamme.

Eli ei uuden vuoden lupauksia, vaan julkinen haaste, jonka epäoonistumisesta seuraa tietenkin julkinen nöyryytys. (Tai sitten me vaan listataan niitä selityksiä ja muutetaan sääntöjä kunnes tavoite saavutettu).

Mitä haasteita teillä on tulevalle vuodelle? Haastamme haastamaan itsenne!

Mari ja Markus

Loppuun vielä kuvia vuoden 2014 menoista jotka eivät päätyneet blogiin saakka:

Bodom Trail, puolikas maastomaraton Markuksella aikaan 2:43 ja Marilla aikaan 2:50, messissä Mira.

Inkkarit ja Sanna-Kaisa kanootissa. Noin 24h risteily Itä-Helsingin saaristossa elokuussa.

TiTän kesäleirillä melottiin myös.

Markus tunturimaratoonilla Pyhällä, ensimmäinen täyspitkä maraton aikaan 6:02.

Pitkälti meni tämä syksy poluilla juoksujalkaa. Tässä mennään Helsinki Trail Running Clubin yhteislenkillä Sipoonkorvessa Lissun ja Annin kanssa.

Inkkareiden pikkujoulut

Ja tapahtui näinä päivinä, että inkkarit huomasivat, että edellisestä metsäreissusta alkoi olla aikaa ja he lähtivät kiireesti Nuuksioon, kohti Urjan nuotiopaikkaa, kun Markus oli ensin päässyt töistä lauantaina. Mukaan matkaan lähti Fjällrävenin Akka Endurance 3 -teltta sekä Markuksen superhipsteriuskottava Bergansin synttärilahjareppu.

Ja niinkuin arvata saattaa, kartta unohtui kotiin. Olimme toki käyneet Urjassa kerran aiemminkin, silloinkin hieman seikkaillen paikanpäälle, mutta ihan pelkällä ilmansuunnan muistamisella ei perille päässyt. Onneksi oli i-tuotetta mukana ja karttapaikka ohjeisti meitä oikeaan suuntaan. Matkalla Markus totesi, että ulkonäön vuoksi on tosissaan kärsittävä, sillä hipster-reppu ei aivan ollut verrattavissa tämän päivän anatomisiin pikkurinkkoihin. Mutta näyttihän se hyvältä selässä!

Perille saavuttuaamme jouduimme huomaamaan, että puuvaja huusi tyhjyttään. Sen sijaan halkoja oli levitetty ympäri nuotiopaikkaa kastumaan. Saimme kuin saimmekin riivittyä tulet aikaan ja puolivalmiit ruuat tulille. Liha oli valmiiksi marinoitu kotona ja kasvikset pilkottu, öljytty ja maustettu.

Ja sitten tuli teltan pysyttämisen aika ja Markus pystytti Fjällrävenin tunneliteltan, Akka Endurance 3, joka oli meillä lainassa retkellä. Akka Endurance on kohtuu hintainen ja hyvälaatuinen tunneli, jonka pystyttäminen sujui suht vaivatta. Kaaret ja kaarikujat ovat värikoodattuja, joten niiden kanssa on vaikea arpoa. Kaaren pingottaminen sen sijaa aiheutti vahvallekin miehelle harmia.

Akka Endurancen ehdoton etu on suuri apsidi sekä pienet hyvät yksityiskohdat, joista kerrottakoon esimerkiksi sisäteltan vetoketju joka sulkeutuu niin että vetoketjun vedin jää ylös eikä lattianrajaan, sekä että vetimet ovat fosforoitu ja loistaa pimeässä. Niin ja sininen väri, kaunis ja käytännöllinen. Miinuksia Akka Endurance sai roikkuvasta sisäteltasta sekä ahtauden tunnusta.

Uni maistui Akka Endurancessa, kunnes yöllä Mari ja Ringo heräsi rapinaan apsidissa. Ja kurkatessaan apsidin puolelle ruokailuvälinepussissa rapisteli hiiri. Innostus valtasi Ringon, mutta Mari sanoi sille: ”Anna olla, meni jo.” Ja kun hiiri oli mennyt, Mari kiitteli, että vetoketjun vedin oli yläreunassa, eikä Ringo saanut sitä nenällään väännettyä auki ja jatkoi uniaan.

Ja aamulla herättyään inkkarit sanoivat toisilleen: ”Nyt kotia kohti, että ehtii Markus käydä suihkussa ennen työvuoroa”.

Ja inkkarit palasivat onnellisina ja savunhajuisina kotiin valmiina joulun viettoon.

Oikein ihanaa joulua kaikille!

Mari ja Markus

Retkiruokatesti

Useammassa reissussa, kuten myös viimeisellä Lyngenin reissulla, ruoka on näytetelly suurta roolia retken suunnitelussa ja itse fiilistelyssä retkellä. Meillä on vakiintunut käytännöksi syödä lounaaksi lisää-vesi-pussisapuskaa ja illalla hifistellä sitten vähän parempien ruokien kanssa. Ja kylmällä kelillä retkeillessä hifistely on usein vielä vähän helpompaa, sillä pilaantumista ei tarvitse pelätä. Illalla on usein aikaa valmistella ruokaa ja mikään ei ole parempi palkkio päivälle kun herkullinen ruoka.

Lounaaseen sen sijaan ei jaksa tuhrata aikaa, eikä päivärepussa tee mieli kantaa rautapannua. Lyngeniin olimme varanneet kolme pussilounasta, kolmea eri merkkiä ja kolmea eri makua. Ja siitä se ajatus sitten syntyikin, pistää pussit järjestykseen.

Ensimmäinen lounas: Adventure Food.

Olosuhteet: Lyngen basecamp. Teltta lyöty pystyyn, koko yö vietetty autossa, kova nälkä ja aika kova väsymys.

Maut:  Pasta Bolognese, Gulassi ja Jauhelihapata

Arvio: Heti me sekaannuttiin siitä että paljon sitä vettä sinne pussiin piti laitta….onneksi mukana oli retkeilytarvikemyyjä, joka kertoi oikean vastauksen siinä vaiheessa kun vesi oli jo pussissa. Ruuan koostumus oli hyvä, maku oli hyvä, ei liian teollisen makuinen, tarpeeksi maukas, mutta sopivan mauton. Ei siis mitään yltiö pointseja erinomaisuudesta, muttei paljoa pahaakaan sanottavaa. Syvä pussi, jonne tavansporkki ei yltänyt.

Hinta: 6.90e

Toinen lounas: Real Turmat

Olosuhteet: n.800m meren pinnan yläpuolella, muutama tunti ylämäkeä takanapäin ja useampi vielä edessä. Hyvä fiilis, orastava nälkä.

Maut: Riisiä basilikassa, Chili Con Carne, Kanaa yrttikastikkeessa

Arvio: Real Turmat on noin yleensäottaen ollut se kaikkeista paras, mutta nyt ei ollut kyllä mikään sen kummosempi kokemus. Koostumus ainakin kanaruuan kohdalla oli melko kelvoton. Kanat lilluivat kuin jotkin krutonkipalat vedessä. Ja kyllä, seurasimme kyljen ohjeita, ne olivat selkeät. Syvä pussi, rystyset kastikeessa, kun pohja alkoi tulla vastaan. Nälkä lähti ja muiden makujen koostumus ok.

Hinta: 9,90e

Kolmas lounas: Blå Band

Olosuhteet: Räntäsateessa matkanvarrelle osuneen pöytäryhmän ääressä

Maut: Pasta Garbonara, Kermainen kanapasta, Pasta Bolognese

Arvio: Ja vaikka Blå band ei noin ole entinen suokkari ollutkaan niin nyt tämä oli ihan yliveto! Ruuan maku oli hyvä ja parhaimmat pointsit pakkauksesta. Ainoa pussi jonka pohjalle ylsi tavallisella sporkilla ja ainoa jossa oli merkattu vesimäärä pussin sisäpuolelle. Ehdoton voittaja!

Hinta: 8,95e
Overall: Lyhyessä reissussa on se hyvä puoli, ettei pussiruokaan ehdi kyllästyä. Jos eri valmistajien ruokia maistelee, varsinkin kaupunkioloissa eikä nälkäisenä, eroja kyllä saa lueteltua, mutta näkäisenä pöpelikössä eroja ei juuri huomaa. Paras mix on varmasti eri valmistajien ruokien ja makujen yhdisteleminen. Yllättävän paljon syömisnautintoon vaikuttaa se, kuinka helppoa ruuan valmistaminen on (eli veden lisääminen ;)) ja kuinka helposti ruuan saa pussista ulos. Tätä arvioidessa Blå Band veti ehdottomasti pisimmän tikun. Yritimme pistää maut järjestykseen, mutta yhdelläkään aterialla emme päässeet yksimielisyyteen, mikä mauista olisi ollut paras. Kaikkia kolmea merkkiä ja heidän kolmea eri makua voimme siis enemmän tai vähemmän suositella.

Ja muuten ruokalista sisälsi illalliseksi inkivääripossua nuudelilla, lohirisottoa, pannupizzaa ja aamupalaksi pekonia, munia ja itsetehtyä leipää. Oli muuten vähän parempaa kuin pussisapuska.

Ja koskaan ei voi olla niin painava ja täysi reppu, ettei tilaa löytyisi viinille!

Mari ja Markus