Chamonix 2016

Voi voi tätä blogihiljaisuutta! Kohta melkein kuukausi lomasta jo kulunut, eikä mitään hehkutuksia vielä jaettu täällä. Me siis olemme kesälomamme jo melkein lomailleet. Teimme sen jo toukokuussa. Lähdimme valloittamaan Mont Blancia.

Chamonix on oikea ulkoilijan paratiisi Ranskassa. Talvisin kohde on hyvin suosittu laskettelu- ja muu talviurheilukohde ja kesällä paikan valtaavat vuorikiipeilijät, varjoliitäjät, vaeltajat jne. Markus vieraili Chamonixissa noin kolme vuotta takaperin syksyllä ja nyt me ajattelimme nokkelasti ehtiä  Mont Blancin huipulle ennen muita ja vierailla Chamonixissa välikaudella, eli hiihtokauden jo päättyessä, ennen vuorikiipeilykauden alkua. Tavoitteenamme oli kolme huippua: Tour Ronde, Tacul ja Mont Blanc.

Lensimme Geneveen, josta olimme olimme varanneet ja maksaneet jo etukäteen kuljetuksen Chamonixiin ChamExpressin kuljetuksella. Kyytimme toi meidän hotellin kupeeseen, keskelle Chamonixin laakso ja upeita ympäröiviä vuoria. Näkymä tuntui aluksi epätodelliselta.

Teimme ensimmäisen tiedusteluretken laakson pohjalta ja lähdimme nousemaan rinnettä ylös kohti Aiguille du Midin väliasemaa. Jalka nousi suht kevyesti ja lumirajakin tuli melko hätäiseen vastaan. Chamonixin kylä sijaitsee noin 1000 m korkeudessa ja lumiraja tuli vastaan noin 2000 m korkeudessa. Nousimme väliasemalle Plan de l'Aiguillelle asti noin 2300 m korkeuteen ja kahvit hörpättyämme aseman kahvilalla päädyimme kääntymään takaisin. Lumisohjossa eteneminen oli hidasta ja raskasta, joten tässä oli tarpeeksi yhdelle päivälle.

Hankalinta Ranskassa on heidän rakkautensa omaan kieleen ja tiedon saannin vaikeus. Tämän huomasimme jällee Aigulle du Midin hissilippuja ostaessamme. Hinnastossa oli esitelty lipputyypit meno-paluu (n. 58 €), meno (n. 50 €). Hieman googlailtuamme löysimme Alpine-lipputyypin, johon emme kyselyistä huolimatta saaneet meille ymmärrettävää vastausta. Lisää googleteltuamme löysimme viimein sen mitä olimme etsineet: Mont Blanc Multipass. Ostimme viiden päivän Multipass-liput, jotka oikeutti meidät käyttämään lähes kaikkia alueen hissejä ja junia rajoituksetta viiden päivän ajan. Hinta 123 € / per naama.

Välikausi oli todellakin välikausi. Kaikki hissit (paitsi Aigulle du Midin köysirata) olivat poissa käytöstä, tramway du Mont-Blanc oli suljettu, Mer de Glace:n jäätikköluola oli suljettu, museot oli suljettu, osa kaupasta oli suljettu. Siitä huolimatta ihmisä riitti. Mietimme monesti, kuinka alueella oli varaa pistää homma ihan seis hetkeksi, vaikka maksavia turisteja tuntui olevan pilvin pimein.

Hotel Montevers.

Lepopäivän jälkeen nousimme Aigulle du Midille (3800m) hissillä ja laskeuduimme sieltä muutaman sata metriä alemmas Midin jäätikölle. Ajatuksena oli puuhastella päivä jäätikön kupeessa ja totuttautua ohuempaan ilmaan. Lunta oli niin perkutisti, ettei mitään järkeä. Markus totesi heti, ettei kolmen huipun reitin kautta näyttänyt olevan asiaa lähteä Mont Blancia huiputtamaan. Maria kutututti. Rämpiä nyt umpihangessa tietäen, ettei mitään tulla edes saavuttamaan.

 Keli oli hieno. Harjoittelimme päivän köysien kanssa pelaamista ja nousimme Pointe Lachenalin harjanteelle. Illaksi laskeuduimme takaisin jäätikölle ja laitoimme teltan pystyyn. Mari oli todella väsynyt ja huonovointinen, joten ruuan laitot ja muut puuhat teltalla jäi Markuksen hoidettavaksi. Ruoka maistui Marillekin, mutta etova olo ei helpottanut. Ja sitten se ruoka tulikin ylös ja teltan absidiin.

Aamulla laskeduimme alas laaksoon ja ryhdyimme tekemään uutta suunnitelmaa. Kaikki suunnitelmamme ammuttiin alas, kun kävimme kyselemessä neuvoa vuoristoinfosta (Office de Haute Montagne). Mont Blancille ei ollut asiaa. Lunta oli niin paljon.

Tilanne oli jokseenkin poikkeuksellinen. Tässä vaiheessa vuotta lumien pitäisi sulaa jo hyvää vauhtia, mutta nyt ei. Uutta lunta satoi jatkuvasti. Lumivyöryriski oli suuri ja lumi hyvin upottavaa. Se sitten siitä huiputuksesta.

Onneksi viini oli halpaa ja aurinko lämmitti laaksossa. Pienen pettymyksen jälkeen teimme uuden suunnitelman ja päätimme vuokrata Intersportista lumikengät (20 €/päivä). Nousimme Midille ja lähdimme etenemään kohti Tour Rondea. Aurinko porotti ja eteneminen oli huomattavasti nopeampaa lumikengillä kuin jääraudat jaloissa. Lounasta syödessämme jouduimme kuitenkin totetamaan myös tämän olevan liian hidasta. Emme ehtisi mitenkään kohtuullisessa ajassa Tour Rondelle ja takaisin. Ei auttanut kuin kääntyä takaisin, että ehtisimme viimeiselle hissille takaisin laaksoon.

Voisi kuvitella, että kun mikään ei mennyt niinkuin piti ja Suomikin hävisi kullan lätkässä, niin loma olisi mennyt ihan pieleen. Kai sitä ihmismieli pyrkii kääntämään lomalla vastoinkäymisetkin voitoksi, sillä kaikesta tästä huolimatta fiilis säilyi hyvänä loppuun asti. Otimme Chamonixista irti sen mitä välikaudella siitä voi irti saada. Istuskelimme terasseilla, vuokrasimme maastopyörät ja teimme tavan turistikeikkoja. Eihän siinä muu auta kuin palata pelipaikoille uudelleen parempana ajankohtana.

Mari ja Markus

Merci beaucoup - laaksossa

Seuraava päivä menikin sitten palautueassa! Selkeää uupumista oli ilmassa vaikka kovasti yritettiin sitä jäätelöllä ja valkoviinillä korjata. Tankkailimme leirissä ja lähdimme tutustumaan Chamonixin kylään. Kylä on kohtuu hintainen ja tottakai ranskalaisessa kylässä sai kulumaan runsaasti patonkia ja viiniä. "Merci beaucoup" alkoi taipumaan myös suomalaisessa suussa. Kyläpahanen oli aivan täynnä toinen toistaan hienompia alppityylisiä taloja.  Kaikki talot olivat täynnä omia pikkuerikoisuuksia ja kukkia oli kaikkien parvekkeilla. Ei tullut yhtään ikävä skandinaavisia elementtitaloja.

Iltapäivä meni kaupungilla pyöriessa ja illasta palattiin takaisin leiriin. Teimme päätöksin, että aloitamme matkan huipulle seuraavana päivänä. Kaikki ylimääräinen karsittiin pois! Koska olimme itsenäinen retkikunta ja käytimme telttoja yöpymiseen tuli meille painoa jokaisen reppuun jo lähtökohtaisesti enemmän kun majoituspalveluita käyttävälle. Tämän lisäksi reittivalinnaksemme oli Three Monts -reittiä ylös ja normal routea (Gouter Hut -reittiä) alas. Tämä tarkoitti sitä, että kaikki varusteet piti raahata myös vuoren yli. Grammoja viilattiin vaatteista, vain ihan pakolliset mukaan. Itsellänihän oli mukaan ängettävä myös 1,4kg painava järjestelmäkamera.

Varustelista:
Päällä:

• merinobokserit (Devold)
• merinokerrasto
• merino t-paita
• nahkaiset kiipeilyhanskat (Petzl)
• softshell housut (Arc'teryx)
• softshell takki (Haglöfs)
• merinovilla Buff
• Julbo aurinkolasit
• Falke TK2 Wool (MAAILMAN PARHAAT SUKAT)
• Suunto Quest -sykemittari
• La Sportiva Batura -kengät

Repussa:

• makuualusta (Thermarest Prolite +)
• Joutsen Halla-makuupussi
• keitin (MSR reactor)
• Edelrid kaasu 230g
• tulukset
• 5kpl pussiruokaa
• keksejä
• pipareita
• Nalgene-pullo 1l
• taukotakki (Berghaus Ramche down)
• kamera (Canon 5d Mark II)
• objektiivi (Sigma 16mm fisheye f2.8)
• varahanskat (softshell)
• vararukkaset (Haglöfs)
• unisukat(bridgedale)
• teltan kaaret
• kiipeilyvarusteet (valjaat yms...)
• hakku
• kävelysauva
• kypärä

Osa tavaroista jaettiin porukan kesken kuten majoitustarvikkeet sekä keitin. Muuten mentiin kukin omillaan ja esimerkiksi omasta repusta jäi pois kuorikerros koska keli oli luvattu hyväksi. Tämä osoittautui onneksi ihan hyväksi päätökseksi.

Seuraavan aamuna lähdettiin taas Midin-hissillä ylöspäin matkaten ja samaisen lumiharjanteen kautta Midin tasanteelle. Toisessa nousussa huomasi aklimasoitumiskeikan vaikutuksen. Tällä kertaa ei ollut juurikaan tukala olo ja ruokaakin tuli syötyä melkein kahden edestä, jotta viimeisetkin energian rippeet saatiin kehoon. Luulin jo unohtaneeni lusikan leiriin,  joten illallinen kiskottiin kitusiin urheiluteippi/pakkauspussi viritelmällä. Myöhemmin lusikka löytyikin sitten untsarintaskusta.

Noin kello 20:00 laitettiin päät tyynyn ja ainoa asia mikä esti sykkeen laskun oli takaraivossa jyskyttävä ajatus "ensi yönä sitten mennään".

Markus