Tuula Nousiainen: Kaikki minun vuoreni

Markus on päässyt vuorille kokeilemaan millaista siellä on seikkailla, mutta omat vuoristokokemukseni ovat olemattomat. Otin helpomman, halvemman ja turvallisemman tavan lähestyä aihetta, hakemalla kirjastosta Tuula Nousiaisen matkakertomuksia.

Tuula Nousiainen oli suomalaisen naisvuorikiipeilyn, tai ylipäätänsä suomalaisen vuorikiipeilyn uranuurtajia. Hän oli toinen suomalainen, joka ylitti 8000 m rajapyykin, kiipeämällä Cho Oyun 8021m huipulle. Ensimmäinen suomalainen nainen niin korkealla huipulla.

Nousiainen kirjoitti tekemistään retkistä vuosien 1989 ja 2004 välillä. Tuula jäi leskeksi 29-vuotiaana, kolme vuotiaan Kirsi-tytön yksinhuoltajaksi. Hän oli innokas hiihtäjä ja ulkona liikkuja. Ensimmäisen huippunsa, Araratin, hän valoitti 42-vuotiaana, ja siitä se ylämäki sitten alkoi. Retket veivät yhä korkeammille huipuille, mutta kun 9000 m korkeita huippuja ei maailmasta löytynyt, Tuulan reissut vaihtuivat Cho Oyun valloituksen jälkeen kanoottiin ja polkupyörään.

Nousiainen kuoli vuonna 2004 marraskuussa, 57-vuotiaana syöpään, vain puolivuotta Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitillä tehdyn matkan jälkeen. Loppuun saakka hän sai elää elämäänsä rakkaiden harrastusten parissa. Tytär Kirsi kokosi äidin kirjoitukset sekä lehdissä kirjoitettuja artikkeleita yksiin kansiin ja julkaisi ne tänä vuonna omakustanteisesti.

Pehmeäkantinen kirja on taitettu kuin opinnäytetyö; tekstit tekstinä ja liitteet, eli kuvat lopussa. Kirja ei ole todellakaan kovin kutsuvan näköinen teos. Kirja on mielenkiintoinen lukea. Alkuun harmittaa takkuava kerronta, mutta kun Tuulan tyyliin kirjoittaa tottuu, teksti on mukavaa luettavaa. Teksteistä välittyy Tuulan periksiantamattomuus ja luja tahto. Sillä päättäväisyydellä on menty vuorille, mutta myös surrutta tehty pesäeroa niihin ryhmän jäseniin joiden kanssa Tuula ei ole tullut juttuun. Itselleni jäi olo, että Tuula oli varmasti loistava tyyppi, jos hänen kanssaan pääsi samalle aaltopituudelle.

Lujan tahdon lisäksi Tuula sopeutui nopeasti vuoristo-olosuhteisiin, häneen vuoristotauti ei kertakaikkiaan iskenyt kuten useimpiin muihin. Tottakai ohut ilmanala vaikutti häneenkin, mutta näistä oireista hän ei juurikaan kirjoita. Pik Korsenevskajan huipulta hän joutui laskeutumaan sokeana, sillä lumi oli sokeuttanut hänet huipulla.

Nousiaisessa on selvää idoliainesta. Vahva nainen, joka ei antanut ihmisten ennakkoluulojen tai oikeastaan minkään muunkaan häntä lannistaa. Yli 50 v. nainen maailman katolla ei taida tänäkään päivänä olla mikään tuttu näky. Tuula romuttaa kaikki ajatukset siitä, että maailma olisi koettava nuorena tai sen mahdollisuuden menettää.

Sitten kun musta tulee iso, niin mäkin haluan olla kuin Tuula! Minäkin tahdon juoda shampanjaa venäläisessä junassa matkalla kohti seikkailuja sekä matkata maailman toiselle puolelle toteamaan, että ei mennyt niinkuin piti ja jatkaa siitä huolimatta uusiin haasteisiin, vaikka nekin voi olla samanlaisia pettymyksiä.


Mari