Karisalmen sillan alla oli sulaa. Jäälle lähteminen arvelutti hieman, mutta Markus oli tarkistanut jäätilanteen Padasjoen kunnan ladunhoitajalta. Muutamat virtauskohdat saattoivat olla hieman arvelluttavia ja kiertotie suunniteltiin niiden varalta, muuten teräsjää kantaisi miehistön hienosti. Lähdimme hiihtämään kohti Kelvennettä, suksi luisti hyvin, mieliala oli korkea, eikä jää antanut merkkejäkään heikkoudesta. Edellisvuoden jääsuhailuista viisastuneena mukana oli GPS-laite sekä kokenut Päijänteen kävijä. Suunnistaminen ei tuottanut vaikeuksia, mutta pimeä yllätti nopeasti Reittimme kulki Karisalmen sillalta Hinttolan saaren sekä Hirvisaaren välistä Kelveneen rantaan. Alunperin olimme ajatelleet kiertää Kelventeen pohjoiskautta, mutta päädyimmekin oikaisemaan saaren läpi Koukunlahden kohdalta. Pääsimme yöpymispaikalle reilun tunnin suunniteltua etuajassa.
Karhunkämmenessä, heti ankkurimaljojen jälkeen, laitoimme nuotion tulille, teltan pystyyn ja aloitimme valmistelemaan illallista. Ruuista ei tällä(kään) reissulla tingitty. Illalliseksi valmistui kanasuikaleita paprikaa ja sipulia currytahnalla maustetussa kookosmaidossa, riisin kanssa tarjoiltuna. Mukana ahkiossa olimme raahanneet niin Muurikan pienen retkipannun, kuin myös nuotiokattilan sekä bensakeittimen omalla kattilalla. Ruokaa oli paljon mutta se uposi hetkessä miehistöön. Jälkkärikaakaot teltassa ja unta kuulaan.
Lauantai aamu alkoi märästi, yöllä oli alkanut sataa räntää tai jotain muuta märkää ja aamu jatkui usvaisena ja sateisena. Lähdimme lykkimään kohti Iso-Lammassaarta laskettelulasit naamalla. Laseja sai pyyhkiä vähän väliä, sillä vaikkei vettä satanut, märkä usva kasteli kaiken. Välissä kuitenkin keli kuivahti niinkin paljon, että uskaltauduimme ottamaan kosteat makuupussit reppuihin ja ahkioon kiinni kuivumaan. Tuulessa ne kuivahtikin melko nopeaan. Tuuli tuli selän puolelta joten matka eteni suht joutuisaan. Keskinopeus liikkeessä oli koko viikonlopun ajan noin 3.4km/h.
Lounastauko, pussiruokaa. Pientä kireyttä. Illan aterian suunnittelu uusiksi, bataatit sekä folio oli unohtunut kotiin.
13.30. Irti Iso-Lammassaari
Kierros Lammassaaren ympäri ja kohti etelää ja tuulta vasten. Reitti jatkui Haukkasalon ja Lietsaaren itäpuolelta kohti Ykskoivua. Välillä yritimme vähän jutellakin, mutta jonossa ja tuulessa se on jokseenkin haastavaa. Matka taittui siis ominen ajatusten ja välillä kaverin lauleskeluja kuunnellen. Yhdessä hiljaa oleminen on myös yksi parhaita juttuja vaeltaessa. Porukassa ei koe oloaan yksinäiseksi, keulalla hiihtäessä voi keskittyä siintävään kiintopisteeseen ja perässä hiihdellä valmista latua ilman huolta eksymisestä tai muusta sellaisesta. Ja sitten sitä saa kuitenkin kaikessa rauhassa yksinään nollata ajatuksiaan tai täyttää ne ääriään myöten.
19.30 Kiinni Ykskoivu
Eka kertaa Koivussa sydän talvella. Ei huolta mihin ahkionsa tumppaa, sillä niin oli autiot laiturit sekä poijupaikat. Me parkkeerasimme grillikatokseen ensin ruuanlaiton merkeissä (niin ja sitän ennen ankkurimalja tietenkin!) ja lopulta päädyimme myös yöpymään siellä. Herkkuruoka valmistui ilman foliota ja bataattejakin. Alkupalaksi oli bratwurstia sinapilla, pääruuaksi yrtti-oliiviölyssä paistettuja lohkoperunoita, pekoni-paprika höystöä chili-tuorejuustossa sekä vähän lisää bratwurstia. Kamat sai kuivatettua näppärästi nuotilla ja uni tuli jälleen sen enempiä kyselemättä.
Viimeinen rykäisy, n. 5km, alkoi vetisessä kelissä, pekoniaamupalan siivittämänä. Jään pinta oli loskainen ja pito alkoi olla suksen pohjasta tipotiessään. Selät hiessä lykimme Pulkkilanharjulle ja matkalla suunnittelimme uutta reissua kevättalvelle.
12.05 Kiinni Pulkkilanharju
Kamat kasaan ja Vääksyn Majakka-Pavilijonkiin pitsalle! Melkoinen Päijänteen ruomatka meillä!
Mari & Markus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti