Seuraavan aamun puurojen ja tankkausjuoman jälkeen tavarat otettiin kantoon ja lähdettiin lähestymään hissiä jalan. Hissilippu neljäksi päiväksi maksoi 105€ ja sitä sai käyttää rajattomasti päivän aikana eivätkä käyttöpäivien tarvinneet olla peräkkäiset. Kova hinta, mutta säästää kyllä tarvittavia voimia huomattavasti.
Aiguille du Midin köysirata on hissi jolla noustaan noin 3900 metrin korkeuteen ja se on varmasti yksi suosituimpia nähtävyyksiä Ranskassa. Ylläasemalla, Aguille du Midin huipulla, puetaan valjaat sekä jääraudat jalkaan ja jätetään muu turistiporukka ottamaan kuvia. Reitti kulkee ensin köysistössä pienen portin luo ja portista matka jatkuu ensimmäiseen tulikasteeseen; hartialevyiseen harjanteeseen, joka on 170 korkeusmetriä alas tallaattava polku. Oli muuten jännittävä kulkea. Se viettää alas puolikuun muotoisena ja toiselle puolelle tippuu 2000 metriä suoraan Chamonixin kylään ja toiselle puolelle 200metriä suoraan jäätikkörailoon. Pulssi nousi, mutta kunnialla selvittiin ja oli kyllä siistiä.
Olimme pätyneet Midin-tasanteelle josta jatkoimme matkaa Pointes Lachenalille. Sinne useat oppaat vievät asiakkaansa aklimatiosoitumaan, ennen nousua Mont Blancille. Tämä toimi myös meidän aklimatiosoitumis- ja harjoituspaikkana.
Aoitimme nousemaan hiukan jyrkempää rinnettä ylöspäin, johon oli muodostunut hyvät rappuset, samalla harjoitelimme köysistössä liikkumista. Kaikki meni hyvin ja päästiin harjanteen päälle, missä teimme muutamia köysiharjotteita. Kokeilimme muunmuassa railopelastus tekniikoita, ruuvailtiin jääruuveja ja yksi tärkeimmistä, tottulimme ohuenpaan ilmanalaan.
Pienen eväs tauon jälkeen lähdettiin skärmbläämään, eli kiipeämään pikavarmistein kallio sekä jääalustoilla. Kiipeilimme muutaman köysimitan siten, että liikuimme kahdessa köysistössä. Toisessa köysistössä oli 60m köysi ja oli kolme kiipeilijää ja toisessa 30m köysi kahdella kiipeilijällä. Ensimmäisen kallio-osuuden jälkeen saavutimme reitin puolivälissä sijaitsevan satulan harjan, missä totesimme kellon olevan jo aika paljon. Päätimme laskeutua takaisin jäätikölle ja pistää leiri pystyyn. Nopeeta pussiruokaa ja päät makuupussin huppuihin.
Siinä hengitellessä huomasi kuinka ohuempi ilmanala tuntuu jo näilläkin korkeuksilla. Samalla heräsi ajatus, että mitä jos ei jaksakaan huipulle saakka. Tämän ajatuksen kanssa ei tarvinut pitkää painia, sillä uni tuli yllättävän nopeasti.
Aamulla, mieli suurinpiirtein virkeänä, laitettiin teltat kasaan syötiin ja suunnattiin takaisin laaksoon jatkamaan unia.
