Luonto tuntuu tosin tulleen lähemmäksi. Nuuksioon on vajaan puolen tunnin ajomatka ja se on ihan huikeaa. Nuuksio on osoittautunut huomattavasti monipuolisemmaksi ja upeammaksi paikaksi, kuin ennakkoluuloisesti ajattelimme. Noh, kaikilta kiireiltämme emme toki ole päässeet öitä Nuuksiossa viettämäään. Onneksi sinne viitsii poiketa ihan illaksikin vain.
Markuksella on ensi viikolla edessä Pyhän tunturimaraton, joten treenipoluille on ollut jonkun verran kysyntää. Suosituimmaksi lenkin lähtöpaikaksi on tullut Pirttimäen ulkoilumaja. Siellä on vielä riittänyt polkuja (ja kuntopolkuja) kipitettäväksi.
Marilla on puolestaan ollut kova polte maastopyöräilemään. Pyörälenkit ovat usein jääneet juoksun jalkoihin tai sen kerran kun olemme lähteneet pyöräilemään, olemme päätyneet niin keskelle metsää, että lenkki on ollut enemmän pyöränkantolenkki.
Tänään otimme ja lähdimme metsästämään maastopyörä pätkää ja jopa ihan hyvällä menestyksellä. Markus oli tehnyt aluella jo aiemmin tiedusteluretken, joten ihan ummikkona ei tarvinnut painella. Metsään polkasimme Rajatorpantieltä ja kyseinen metsikkö taitaa olla Linnaista tai Leppävaaran puistoa (tai jotain siellä suunnalla ainakin). Emme selvästikään olleet löytäneet mitään uutta, sillä jäljet osoittivat, että jokunen muukin oli samoja polkuja ajelleet. Ei suotta ole ajelleet. Kivaa pätkää, paikoin pääsi kovaa ja paikoin sai/joutui kikkailemaan. Mari noin maastopyöränoviisina sai paikoin puristaa tankoa ihan rystyset valkosina, kun reitti tuntui melko tekniseltä. Löysimme lisäksi mitä ihastuttavimman nokkosniityn, josta saikin poltetta koko loppulenkiksi.
Kivoille huudeille olemme siis kaikenkaikkeaan base camppimme lyönyt pystyyn. Me on viihdytty täällä ja todettu, että kyllä sitä metsää riittää ihan tänne etelään saakka. Nyt siis kuitenkin hakusessa ainakin hyvät maastopyöräilyreitit, uusi vakkari laavu. Laittakaa kommetteja minne mennä ja mitä tehdä, ja seuraksikin saa tarjoutua lähtemään.