Kilpisjärvi 1000, ykkösosa: Rinkka painaa, mutta tossu nousee

Nyt kun kelit alkavat näyttää jo ihan tosissaan syksyltä, niin alkaa vissiin olla korkea aika päivittää kesälomakuulumiset. Voittajaksi kesäloma-arpajaisissamme selviytyi projekti Kilpisjärvi 1000, kaikki Suomen yli 1000m huiput yhdellä reissulla ja vähän niinkuin juosten. Tämähän oli ollutkin jo mielessä huhtikuusta asti, mutta jatkuva vesisade sai jo meidät miettimään kakkosvaihtoehtoja. Niin ne lämpöiset ja kauniit kelit kuitenkin löysivät Suomenkin elokuussa, joten starttasimme auton kohti pohjoista eräänä lauantaipäivänä elokuun loppupuolella. Ringo jäi matkan varrella kyydistä ja me ajelimme ensimmäiseksi yöksi Pyhä-Häkin kansallispuiston kupeeseen lähelle Tulijärven laavua telttaan yöksi.

Seuraavana päivänä kello oli jo lähempänä yhdeksää illalla kun tuntien istuminen palkittiin ja pääsimme pöpelikköön. Vaelsimme ensimmäisenä iltana Kalottireittiä pitkin Másetjarville. Olimme vielä niin innoissamme, ettei kylmä vesikään tuntunut missään ja pulahdimme uimassa.

Tsahkaljärvi ja taustalla Saana.

Maanantaina paistoi aurinko. Matka jatkui Kalottireittiä pohjoiseen. Vastaan tuli useampikin Haltin kävijä ja Saarijärven tuvalle saavuttuamme, totesimme, ettei tosissaan tarvinut yksinään kulkea, niin paljon olimme jo kanssa retkeilijöitä kohdanneet. Muutimme hieman reittisuunnitelmaamme, siten että pääsimme pois "ruuhkaiselta" reitiltä ja Duolljehuippujen (1) kohdalla erkanimme reitistä länteen. Rinkat jäivät tunturin alle ja into pinkeänä kapusimme ensimmäiselle yli tonnisellemme. Ihan helppoa!

Eka huippu:Tuolljehuhput 1081,2m

Rinkat noukittuamme jatkoimme tunturien välissä pohjoiseen ja juoksuhaaveemme alkoi romuttumaan. Ympärillämme oli kivirakkaa silmän kantamattomiin. Leiriydyimme pikkuisen "poronpaskapuron" viereen Kahperusvaaran pohjoispuolelle ja iltapuhteena nousimme vielä toiselle tonniselle, Kahperusvaaralle (2).

Tiistai oli ensimmäinen "juoksupäivä". Kisakireetä päälle ja aurinkoisessa kelissä kohti seikkailuja. Juoksemisesta ei tullut kivikossa mitään, mutta vielä rakka ei myöskään ketuttanut. Nousimme ensin Kieddoaiville(3), josta seurailimme poroaitaa pohjoiseen ja suuntasimme sitten Loassinibballe (4). Loassinibba oli vaikuttava töppyrä upeine jyrkkine seinämineen. Nousimme huipulle ja saimme pian seuraa. Utelias kärppä ilmaantui tarkastamaan huiputtajat ja kierteli aikansa ympärillämme tarkkaillen. Hauska otus.

Palasimme teltalle, löimme kamat kasaan ja seurailimme Goddejohkaa Meekonvaaran lounaispuolelle Bierfejávrille yöksi. Yöllä heräsimme rapinaan. Myyrä oli löytänyt suklaakeksimme. Perkuti! Pitää muistaa jatkossa laittaa kaikki ruuat yöksi kuivapussiin ja sulkea pussi huolellisesti.

Meekonvaara

Maisemia Meekonvaaran rinteeltä.

Keskiviikko valkeni sumuisena ja kosteana. Kipusimme pienessä sumussa viidennelle huipulle,  Meekonvaaralle (5) ja huipulla totesimme, että voisi olla tosi huikeat maisemat. Palasimme samaa reittiä alas ja jatkoimme rinkkojen kanssa Vuomakasjärvelle Rajavartioston tuvan lähelle. Vesi oli alhaalla, joten saimme kikkailtua itsemme joen yli kuivin jaloin ja jatkoimme joen vartta länteen samantien jo etsien sopivaa telttapaikkaa. Paikan oli oltava hyvä ja lähellä vettä, sillä aiomme yöpyä kyseisessä paikassa parikin yötä.Telttapaikka antoi etsiä itseään Luohtojávrille asti. Oli vasta iltapäivä, mutta loppupäivän otimme lepäillen. Kaikki oli mennyt paremmin kuin olimme suunnitelleet!

Pyykkipäivä.

Osa 1 reitti. Punaisella pallolla merkitty yöpymispaikat, sinisellä huiput nillä käymisjärjestyksessä.

Ja matka jatkuu seuraavassa osassa...

Mari & Markus

Yöpymissaldo:
+10
69/100

Suomen yli 1000m huiput

Nyt kun Sarekin reissun kamat alkavat olemaan paikoillaan, ajatukset täyttyvät jo seuraavista. Kesä on jo ihan kohta ja loma suunnitelmia pitäisi alkaa lyömään lukkoon. Loman ensimmäinen osio sai tänään päivämäärät ja kellon ajat, kun varasimme lennot Malagaan kesäkuulle. Espanjan reissu tulee toivottavasti olemaan semmoinen kiva kombo löhöilyä ja nautiskelua sekä treeniä ja ulkoilua.

Loput lomat olemme ajatelleet käyttää elokuun lopussa, mutta sen osalta suunnitelmat ovat olleet vielä auki. Ensin olimme lähdössä Lyngeniin, sitten Sarekiin, sitten Pohjois-Kalotille, sitten vielä Mont Blancille ennenkuin postiluukusta tipahti Latu ja Polku-lehti ja luettelo Suomen yli 1000m huipuista.  Niitä on yhteensä 15 kpl. Ja koska tämä kesä menee jo valmiiksi enemmän ja vähemmän juostessa, niin siitä se ajatus sitten lähti. Josko kävisi kaikki huiput läpi yhdellä reissulla, kevyillä kamoilla ja puolijuoksua.

Emme toki ole ensimmäiset, jotka ovat tällaisen päähän piston saaneet. Pekka Variksen reissukertomuksista löytyi vuodelta 2009 saman idean toteuttaminen. He kävivät kaikki huiput läpi viikossa pitkälti rinkka koko ajan selässä edeten huipulta huipulle. Me ajattelimme käyttää samoihin huppuihin toista viikkoa ja erillaista lähetymistapaa. Tuo rinkan kantaminen ei ole mitään meidän lempparipuuhaa, joten mieluummin vaeltaisimme kivalle paikalle ja pystyttäisimme siihen basecampin. Siitä voisimme sitten pinkoa huippuja läpi parin päivän aikana palaten aina illaksi teltalle, ehkä levätä yksi päivä ja siirtää koko sirkus sitten seuraavaan paikkaan. Basecampit siirtyisivät suunnilleen Kilpisjärvi-Halti reitin mukaisesti.

Huiput ovat jo ympyröity karttaan. Tulisi jo se kesä!

Yöpymissaldo:
La-su Nuuksion Haukkalammella
+2
27/100

Jo valmiiksi kadonneet matkatavarat

Vielä kertaallen lista läpi. Onko nyt ihan kaikki mukana. Melkein kaikki tavarat ovat jo Ranskassa, mutta silti käsimatkatavaralaukkukin alkaa olla täynnä.

Tällä viikolla on tullut hankittua vielä viimeisiä puuttuvia tavaroita, jonka jälkeen ne on ehditty jo hävittämäänkin. Ostin reissua varten aurinkorasvaa kertoimella 50, joka sitten se jäi muovikassissa keittiön pöytään, josta se on edelleen siirtynyt joko roskakoriin tai hyvään talteen. Nyt on siis pärjättävä suojakerroin 15:llä.

Yksi pikku juttu meinasi myös unohtua, nimittäin vakuutus. Matka- sekä matkatavaravakuutus kyllä löytyy, mutta vuorikiipeily vaatii laajemman vakuutuksen. Ei siis auta muuta kuin mennä heti aamusta pankkikortti kourassa vakuutusyhtiöön semmoinen ostamaan. Vakuutuspapereiden kanssa on sitten turvallista lähteä kohti Helsinki-Vantaata.

Lufthansan lento Geneveen lähtee 13.50, joten perillä Chamonixa olemme vasta illasta. Tiistaina lähdemmekin sitten jo aklimatisoitumaan jollekin matalemmalle huipulle. Mont Blanc olisi sitten edessä keskiviikkona tai torstaina. Vuorelle kun ei voi vain mennä kun se itselleen sopii, vaan kelit sanelevat hetket, jolloin huipulle voi yrittää.

Reissun aikana yritän päivitellä kuulumisia blogiin. Toivottavasti ne kuulumiset on pelkkää hyvää keliä ja fiilistä. Nyt on aika mennä nukkumaan, eli pyörimään yö sängyssä unettomana jännityksestä.

Markus

4810m 90cm

Nyt muut kun muut ovat lomansa lomailleet, on minun vuoro. Elo- syyskuun vaihde on mukavaa aikaa kesälomalle, sillä ilmat ovat viilentyneet, mutta aurinko vielä pilkahtelee. En ole koskaan ollut mikään keskikesästä nautiskelija.

Ensimmäinen lomaviikko menee puolilokoisasti kotona, valmistautuen ja suunnitellen pian alkavaa reissua. Lähdemme viiden hengen seurueella kohti Chamonixin kaupunkia tarkoituksena huiputtaa Mont Blanc sekä mahdollisesti muita Alppien huippuja.

Omalta osaltani reissu alkaa 2. syyskuuta, kun suuntaamme ystäväni Tomin kanssa kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää ja siitä eteenpäin kohti Geneveä. Genevestä siirrymme bussilla Chamonixiin, jonne muu seurueemme saapuu suunnilleen samoihin aikoihin autolla.

Olemme Tomin kanssa suunnitelleet lukuisia kertoja Alpeille lähtemistä, sen kuitenkin aina jääneen puhumisen tasolle. Noin vuosi sitten, toinen tuttuni Elias, lisäsi minut Facebookin keskusteluketjuun, jossa suunniteltiin Alpeille lähtöä. Olin kuullut ohimennen, että kyseisessä ketjussa saattaisi olla minulle tuttu henkilö ja tämä tuttu osoittautuikin sitten Tomiksi.

Viisi henkinen ryhmämme siis koostuu osoittain toisilleen tuntemattomista ihmisistä. Osaa porukasta en ole koskaan tavannutkaan. Vein tänään suurimman osat kamoistani yhdelle reissumme jäsenistä, joka lähtee matkaan autoseurueessa Chamonixiin. Tomin kanssa olisi tarkoitus nähdä lentokentällä. Kaikki yhteiset suunnitelmat on tehty sosiaalisessa mediassa, joten emme ole päässeet harjoittelemaan tai valmistautumaan yhdessä sen enempää. Kuulostaa mielenkiintoiselta.

Itselläni valmistautuminen on käytännössä ollut pakkaamista. Sovimme porukalla, kuka ottaa mitäkin yhteisiä varusteita, jottei turhia päällekkäisyyksiä tule. Minun vastuulleni jäi majoituksesta huolehtiminen. Yövymme koko reissun ajan teltassa, joten päätimme lähteä liikkeelle neljällä teltalla, joista kaksi jäisi laakson leirintäalueelle ja toiset kaksi lähtisivät ylös antamaan suojaa öitä varten. Kevyet ja pienet teltat vuorelle ja kaksi basecamp tyylistä raskasta ja tilavaa telttaa alas.

Kolme telttaa+henkilökohtaiset tavarat kahdeksi viikoksi. Näyttää kaaokselta, mutta loppujen lopuksi hieno pakettihan siitä tuli. Kaikki tavarat mahtuivat, yhtä telttaa lukuunottamatta, kuivapusseihin sullottuna 120 litraisen Tatonkan Barrell XL-kassin sisään.

Puolilokoisan lomaviikon voikin sitten viettää hankkien puuttuvia varusteita sekä korjaillen ja huoltaen vanhoja välineitä. Niiden loppujen onkin sitten mahduttava lentokoneen käsimatkatavaroihin.

Markus