Jos pyörässä on tarpeeksi pullukat renkaat niin kelluuko se?

Talviloma olisi muutaman viikon päästä edessä, mutta vieläkään ei ole suunnitelmat selvillä. Kun ei tästä talvesta nyt tiedä ollenkaan....

Ensimmäinen ja suosikkivaihtoehtomme on fatbike-vaellus Ruotsista Suomeen Perämeren yli. Tätä reissua meitä on lähetty jo tukemaankin suomalaisen fillarimerkin Pole Bicyclen puolesta. He ovat luvanneet uudenkarheat läskinsä meille reissuun. Jäätilanne ei vaan näytä lupaavalta. Ja vaikka jäätä olisikin, niin matkalle osuisi kuitenkin useampi laivaväylä ylitettävänä ja pelkona on, että väylät eivät jäädy siten, että ne olisi turvallisia ylittää ja mielellään vielä kuivana.

On se komee!

2013 väylän yli pääsi "helposti"

Toinen vaihtoehto olisi lähteä Perämerelle, mutta vältellä väylien ylittämistä. Reitti kulkisi tässä tapauksessa etelästä pohjoiseen, kohti perämeren kansallispuistoa. Menomatkan voisi seurailla Oulusta Kemiin kulkevaa laivaväylää ja paluumatkan tulla lähempänä rantaan. Ystävämme muutti hetki sitten Kemiin, joten tässä vaihtoehdossa saisi yhdistettyä myös kaupunkilomailun Kemi Cityssä.

Kolmas vaihtoehto on jättää Perämerimeinigit kokonaan ja suunnata Itä-Suomeen Patvinsuolle hiihtelemään. Tämä houkuttaisi helppoutensa puolesta.

Patvinsuo vuonna 2008. Mari vaelluksella kavereiden kanssa. Kuva: Maija Eerola

Tarttis alkaa tekemään päätöksiä. Työnantajaakin varmasti kiinnostaisi jo pikkuhiljaa tietää että lomaillaanko sitä vai ei. Ilmatieteen laitos julkaisee viikottain jäätiedotuksen ja sitä me nyt kytätään ja mietitään, että mitäs tehtäisiin. Vain se on varmaa, että sivistyksen parista pitäisi päästä tuulettumaan.

Mari ja Markus

Mudassa uuteen vuoteen

Ei se talvi sitten saapunutkaan ja vaikka itse en ole mitenkään nauttinut lumisista kaduista näin omilla kotinurkilla, niin nyt vähän haikailen lumista talvea. Niinkuin on ehkä tästä blogiaktiivisuudestakin voi päätellä, ei ole ihan kauheasti tuo outdoor-meininki märässä ja pimeässä innostanut. Niin ei ole huonoja kelejä, on vaan….EIKU ON! Kyllä on huonoja kelejä ja silloin voi tehdä vaikka jotain muuta kuin seistä sateessa!

No, nyt kun kuitenkin maa on lumeton ja tänään oli jopa ihan kiva ilma vapaapäivän lisäksi, voi toki vedättää kesälajeja ihan tammikuulle. Ostin uuden pyörän lokakuulla ja ajattelin että sen voi todennäköisesti laittaa talviteloille samantien. Hetken tuo varastossa lepäilikin, mutta nyt noin vuoden alun kunniaksi lähdin vallottamaan Lahden metsiä Giantillani.

Kerinkalliolta lähtee reitti Renkomäen ja Ämmälän suuntaa ja saan itseni siellä joka kerta jokseenkin solmuun. Tai metsässä tilanne on näennäisesti hallinnassa, mutta jahka pölähdän takaisin asutuksen pariin, olen aivan hukassa. Niin kävi tänäänkin. Päädyin omakotitaloalueelle jossa on vaan täysin vieraita kadunnimiä, lähdin suunnistamaan kuvittelemaani keskustan suuntaan ja pian näinkin tutun kadunnimen. Ei muuta kun toivottamaan kummitytölle hyvät uudet vuodet!

Kuulumisten vaihdon jälkeen jatkoin hetken katua pitkin, etsien tietä takaisin metsään. Pian pääsinkin takaisin noihin sokkeloihin. Totta kai kun maastovehje on tullut hankittua, pitää sitä ulkoiluttaa myös sille sopivissa maastoissa. Poikkesin siis polulta. Eikös ne mönkijäpohjat pitäisi olla ihan hyviä maastopyöräily alustoja…..ei ollut! Taiteilin fillrilla motarin vartta mönkijän kulkemissa jäljissä. Yritin pysyä pystyssä mudassa, väistellä risuja, vesoja, kantoja ja ylläpitää vauhtia, ettei vaan tarvitse laskea jalkaa lammikkoon. Lopulta päädyin takaisin reitille. Pyörä ja minä, molemmat aivan yltäpäältä mudassa. Eihän siinä voinut sitten muuta kun hymyillä. Hyvin alkaa tämäkin vuosi!

Toivottavasti tämä vuosi olisi tapahtumarikas, vauhdikas sekä täynnä iloa! Meidän molempien puolesta toivotan teille kaikille loistavaa vuotta 2014! Mudatkaa itsenne!

Mari