Alkaa olla etelässä niin keväisen kaunista, että tuntuu pääsiäisen pohjoisen matkasta kuluneen jo pidempikin tovi. Vietimme pääsiäisen Posiolla ystävämme Tomin kanssa Korouoman jäätä kiipeillen ja Posiolla hiihdellen.
Kiirastorstai menikin autossa istuen ja jäiden kimppuun pääsimme pitkänä perjantaina. Korouomaan oli tullut uudet hienot reitit ja opastukset. Ainakaan niitä ei muutama vuosi takaperin ollut. Kiersimme Koronjää -reittiä myötäpäivään Jaska Jokuselle. Tomi liidasi ylös ja niinhän siinä sitten kävi, että 60 metrinen köytemme oli liian lyhyt yläköysi ankkuria varten. Meistä kahdesta ei ollut liidaamaan, joten Tomi varmisti meidät ylhäältä.
Päätimme lähteä katsomaan, josko seuraava Mammutti-putous olisi sen verran matalampi, että köytemme riittäisi yläankkurin kautta takaisin alas. Mammutilla vesi solisi jään alla. Hieman hirvitti, ettei ontto jää vain tule alas. Saimme Mammutin vasempaan reunaan yläankkurin ja taas sitä kiivettiin. Naputtelu alkoi kuitenkin painamaan kiipeilyyn tottumattomiamme lihaksia ja pitkät putoukset tekivät tehtävänsä. Lähdimme kipuamaan rotkon pohjalta kohti autoa ja mökkiä.
Lankalauantaina raihnaiset ukot ja väsynyt eukko pitivät kiipeilystä välipäivän.
Ensimmäisenä pääsiäispäivänä lihakset palautuneena ja mieli virkeänä palasimme putouksille. Katselimme komeaa Ruskeavirtaa ja päätimme että seuraavan kerran kun palaamme tänne, on taitojen oltava sillä tolalla, että siitä mennään ylös. Nyt vain ihailimme ja jatkoimme matkaa Mammutille. Sunnuntain linja löytyi Mammutin oikeasta laidasta ja varmistus hoitui ylhäältä. Ja sieltä ne löytyikin, reissun onnistuneimmat nousut.
 |
| Marilla olisi hieman vyyhteämisen kanssa harjoittelemista. |
Vaikka taidot ja kiipeilylihakset tuntuivat olevan vähän kadoksissa ja jäätä oli vähemmän kuin olimme olettaneet, kyllä kannatti taas istua takapuoli puuduksissa automatkat. Kyllä Korouoman putoukset ovat niin huikeat, että tulemme palaamaan.
Mari ja Markus
