Soronoo hei hei vuosi 2015!

Tammikuussa Markus hiihti Joulupukin tykö Korvatunturille.

Niin se aika on mennyt menojaan, että vuosikin ehti jo vaihtua, ennekuin edes yöpumissaldoa on saatu blogiin saakka päivitettyä. Vuosi takaperin asetimme itsellemme haasteen, että yöpyisimme ulkona vuonna 2015 yhteensä sata yötä. Eli siis kun Mari oli yönsä pihalla ja Markus oli yönsä pihalla saimme kerrytettyä pottia kahdella yöllä. Olimme myös määritelleet mitä kaikkea lasketaan ulkona yöpymiseksi ja otimme myös erivapauden muuttaa näitä sääntöjä miten haluamme. Vuoden takaisen tekstin pääsee lukemaan tästä linkistä

Maaliskuussa mentiin Akka-tunturin kupeessa.

Edellisessä postauksessamme marraskuussa saldo näytti 92 yötä. Kelit olivat kurjaakin kurjemmat ja loppuvuoden viikot kiireistäkin kiireisimmät. Noin siinä kuitenkin kävi, että 100 yötä napsahti täyteen joulun pyhien aikaan. Ja kuin taakka olisi vierähtänyt harteilta.

Toukokuussa Markus & comp. Bodom Traililla.

Haaste oli haastava. Olemme kuitenkin ihan tämmöinen tavallinen pääkaupunkiseudulla asusteleva pariskunta, joiden arkityöt on ihan tavallista koneella istumista ja iltamme täyttää muukin ohjelma kuin metsä ja retkeily. Näin ollen, kaikki ne sata kertaa viime vuonna, meidän piti mennä oikein menemällä ulos. Pakata makuupussi ja -alusta ja jokin majoite ja lähteä pois kotoa. Lähin ulkona vietetty yö oli Nuuksiossa noin 15 km päästä kotoa. Toisaalta osa vuoden öistä tuli vietettyä pahimmillaan kostean (eikä vesisateen takia kostean) illan päätteeksi könyämällä riippumattoon. Kaikki yöt eivät näin ollen olleet mitään erämeinikiä, mutta joka kerta yöhön oli varauduttu etukäteen.

Kesäkuussa maastopyöräiltiin Espanjassa.

Hienoa oli se, että ulkona nukkumisen kynnys madaltui lähes olemattomaksi. Pohjoisen matkat muuttuivat mielenkiintoisemmiksi ja kivuttomammiksi, kun aloimme tehdä yöpymisstoppeja matkalla. Vaikka loppu vuosi olikin kelien puolesta ikävä, oli se kuitenkin lämmin.

Heinäkuussa melottiin Itä-Helsingissä.

Kuitenkin nyt kun haaste on taputeltu pakettiin, ei sitä ole lainkaan ikävä! On kivaa kun metsään voi mennä silloin kun sinne haluaa mennä, eikä vaan kerryttämään saldoa ja ihanaa, että voi mennä joskus vaikka ihan rahaa vastaan hotelliin yöksi eikä tarvitse telttaan kömpiä. Haaste oli tekemisen arvoinen ja se oli siinä. Olemme ylpeitä sen saavuttamisesta! Niin ja sääntöjä ei muuten tarvinnut rukata vuoden kuluessa.

Elokuussa Mari kipitti Pyhän tunturimaratonin.

Nyt ei sitten muuta kuin tämän vuoden haasteita kohti. Seuraava kohokohta on toivottavasti Ruotsi-Suomi-reissu. Mikäli jäiden jumala (ja lomien jumala ja mitä näitä nyt on) sallii, polkaisemme jossain kohtaan helmi-maaliskuuta fatbiket liikkeelle jostain kohtaa Luleåta ja rullailemme sieltä jään yli Ouluun. Eli nyt kaikki sormet ja silmät ristiin sen puolesta, että olisi ihan hemmetin kylmää, että jäästä tulisi riittävän paksua.

Elokuussa huiputimme kaikki Suomen yli 1000 m korkeat huiput.

Niin ja vielä mitä tämän vuoden ulkona yöpymisiin tulee, niin Markus pakkaa juuri makuupussia ja valmistautuu huomiseen jääkiipeilykeikkaan Helvetinjärvellä. Ja päivän päätteeksi telttaan yöksi....paitsi jos ei haluu, ni voi myös mennä vaikka hotelliin.

Mari ja Markus

Yöpymissaldo:
+2 teltassa Lahdessa
+2 Nuuksion Kattilassa
+2 Laavussa Artjärvellä
+ 2 Pasolanvuoren laavussa Asikkalassa
100/100

Haaste vuodelle 2015

Joulupäivänä Hollolassa lähimetsässä...

…ja Kintterönlammella.

Tuumimme tuossa, että tämä vuosi on ollut monelta kantilta kyllä erittäin onnistunut. Hampaankoloon jäi, että kovasti on pöpelikköpäivät vähentyneet edelliseen vuoteen verrattaen. Onhan meillä kaiken näköisiä selityksiäkin tähän, mutta niitä luettelemalla tilanne ei kyllä muutu.

Päätimme ottaa pöpelikön nyt ihan nyt sitten tehtäväksi tulevalle vuodelle. Haastamme itsemme sataan yöhön pihalla vuonna 2015. Ja sittenkun laskimme, että se tarkoittaa melkein jokaista viikonloppua pöpelikössä, lähdimme tarkentamaan hieman laskentatapaa. Sata yötä yhteensä molemmilla meillä. Eli jos olemme yhdessä yhden yön metsikössä, siitä saa kaksi yötä. Ja luonnollisesti jos toinen on yksinään jossakin hän kerryttää vain yhden osalta yhteistä pottia.

Sitten vielä "ulkona" määritelmä. Ensimmäiseksi on poisluettu parveke. Olemme joo outdoor-niksoissamme nukkuneet joitain öitä parvekkeella, kun ei ole pidemmälle päässyt. Niitä ei lasketa. Myöskään mahdollisia talojen terasseja ei lasketa, mutta jos on talon vierustalla, mutta ei terassilla, se lasketaan. Ja yöpyminen pitää tapahtua avotulimajoitteessa, teltassa, taivasalla tms. Eli siis esimerkkeinä: kiintolaavu ok, veneen kajuutta ei ok, mutta veneen kansi ok. Autiotuvasta kävimme keskustelua ja lopputuloksessa päädyttiin hyväksymään autiotuvat, mutta vain talviaikaan. Tähän mennessä autiotuvissa vietetyt yöt ovat laskettavissa melkein yhden käden sormilla, joten emme näe tätä tuloksia vääristäväksi yöpymismuodoksi.

Otamme tietenkin kaikki valtuudet sääntöjen muuttamiseen kesken vuoden ja jos oikein tiukoille menee, niin alamme laskemaan myös Ringon yöt pihalla saldoon ja laitamme reppanan tarvittaessa ulkoruokintaan ihan vaan yhteisen tavoitteemme saavuttamiseksi. Tulemme pitämään kirjaa öistä täällä, eli toivottavasti haaste lisäisi lisäksi blogiaktiivisuuttamme.

Eli ei uuden vuoden lupauksia, vaan julkinen haaste, jonka epäoonistumisesta seuraa tietenkin julkinen nöyryytys. (Tai sitten me vaan listataan niitä selityksiä ja muutetaan sääntöjä kunnes tavoite saavutettu).

Mitä haasteita teillä on tulevalle vuodelle? Haastamme haastamaan itsenne!

Mari ja Markus

Loppuun vielä kuvia vuoden 2014 menoista jotka eivät päätyneet blogiin saakka:

Bodom Trail, puolikas maastomaraton Markuksella aikaan 2:43 ja Marilla aikaan 2:50, messissä Mira.

Inkkarit ja Sanna-Kaisa kanootissa. Noin 24h risteily Itä-Helsingin saaristossa elokuussa.

TiTän kesäleirillä melottiin myös.

Markus tunturimaratoonilla Pyhällä, ensimmäinen täyspitkä maraton aikaan 6:02.

Pitkälti meni tämä syksy poluilla juoksujalkaa. Tässä mennään Helsinki Trail Running Clubin yhteislenkillä Sipoonkorvessa Lissun ja Annin kanssa.